Vaalit lähestyvät. Ehdin olla edellisissä vaaleissamme mukana pari kuukautta Hämeessä ja tukien muita ehdokkaitamme. Olin viimeinen mukaan kelpuutettu ehdokas. Oli uskomaton kokemus saada ääniä paria äänestysaluetta lukuunottamatta kaikissa Kanta- ja Päijät-Hämeen vaalipaikoilla. Valtaosassa en toki ehtinyt edes käydä tervehtimässä äänestäjiäni.

Äitini sairastui samaan aikaan Iisalmessa ja nukkui pois Palmusunnuntaina. Se oli raskasta aikaa ja vaalituloksenkin kuulin matkalla Iisalmesta Forssaan. Kirjoitin vaaleista kirjan, kuvasin siinä maantieteilijänä ja yhteiskuntatieteilijänä kokemukseni ja kirja on kenen tahansa luettavissa kohta myös netissä.

Hämeen vaalipiiri oli uskomattoman rikas kierrettävä ja noiden parin kuukauden aikana otin tuhansia kuvia kertoen samalla alueen historiasta, sosiaali- ja talousmaantieteestä, luonnonmaantieteestä mutta myös suunnittelumaantiedettä, alue- ja yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta ja poliittista maantiedettä popularisoiden.

Ikävä kyllä se ehti valmistua ja tulla kustantajalta vasta vaalien jälkeen. Nyt keväällä pidettävät vaalit ovat neljä vuotta takaperin pidettyjä monella tapaa arvaamattomammat sekä varmaan myös sosiaalisen median sähköistämät.

Minua on nyt pyydetty mukaan vaaleihin myös Hämeen vaalipirin ulkopuolelta ja toivon että äänestäjäni ympäri Hämettä ymmärtävät, kuinka niitä ääniä, joita minulle annettiin, minun on täysin mahdotonta siirtää muille ehdokkaille.

Tiedän että heidän joukossa on liki pelkästään lukijoitani ja samalla innovaatioaallon poliittisen kärjen avainhahmoja omissa kunnissaan, kylissään ja kahdessa maakunnassamme. Tapasin teistä satoja myös kätellen ja kiitän vielä kerran kannatuksestanne ja toivotan oikein hyvää viikonloppua ja päättyvää kesäaikaa.

Olen hyvin pahoillani ja surullinen siitä tavasta, jolla vuonna 1959 syntyneen Pientalonpoikain puolueen ja myöhemmin SMP:n ja perussuomalaisten äänestäjiä on kohdeltu medioissamme ja muiden poliittisten ryhmiemme taholta. Olin lapsena mukana runoja lausuen vuonna 1959 Pieksämäellä ja mukana myös isäni, naapureita, Karjalan evakkoja ja heidän asuttajiaan. Heidät oli unohdettu. Kansa oli jaettu kahtia. Olen kai viimeinen elossa oleva tämän puolueen perustajistamme.

Tein myös ensimmäisen opinnäytetyöni Oulun yliopistossa vuoden 1970 jytkyvaaleistamme Kuopion vaalipiirissä, Veikko Vennamon vaalipiirissä. Sen tulokset yllättivät ja sitä käytettiin myöhemmin poliittisen maantieteen menetelmiä kehittäen. Opiskelu jatkui rinnan tutkijan työn kanssa ja opettajana sekä Turun että Oulun yliopistoissa samaan aikaan. Molemmissa myös väittelin. Sekä luonnontieteissä että ihmistieteissä erikseen. Poikkitieteisyys on oman aikamme vaatimus innovaatiopolitiikassa. Opettajan ja tutkijan on myös itse jalkautettava itsensä osaksi toimivaa yhteiskuntaa ja sen rakenteitamme.

Sisällissodan jälkeen, vuosisata takaperin, molemmat osapuolet olivat kelvollisia niin vaaleihin kuin hallitukseenkin. Se että nyt näitä samoja ihmisiä, suomalaisia, kohdellaan loukkaavalla ja ihmisarvoa häpäisevällä tavalla, on ruminta mihin maamme historiassa on ajauduttu.

Heitä, entisiä teollisuus- ja korpikommunistien, demareitten ja maalaisliiton äänestäjiä, kristillisiä arvoja korostavia ihmisiä, ei hyväksytä hallitukseen, on häpeä, josta on vaikea löytää myöhemmin ulospääsyä. Se jäi häpeälliseksi tahraksi maamme historiaan. Sille emme enää tänään voi yhtään mitään.

Joukossa on lisäksi valtava määrä pienyrittäjiä ja Karjalasta muuttaneiden siirtolaisten lapsia. Tiedän sen asiaa tutkineena ja tiedemiehenä edellisiin vaaleihin osallistuneena. Tunnen myös lukijani, noin kolme miljoonaa vuosittain. Neljä vuotta takaperin heitä oli vain murto-osa tästä.

Pienviljelijän ja evakon kohtalo ei ole ollut Suomessa helppo sotien jälkeen eikä ole sitä vielä tänäänkään. Suomi on surulliseen tapaan jaettu kahtia. Ensimmäiseen luokkaan ja luokattomiin. Jopa Sosiaalidemokraattinen puolue joutui jakautumaan kahtia Forssassa, Forssan kokouksen synnyinpaikalla. Vihreiden kannatus on sekin romahtanut ja johtaja sairastunut. Senkin syyt jokainen politiikkaa seuraava oivaltaa medioitamme paremmin poikkitieteisenä, ihmistä koettelevana ilmiönä, syvänä masennuksena.

Perussuomalaisten jakaminen kahtia oli ruminta mitä Suomessa on koettu sitten Urho Kekkosen aikojen perustana hallitukseen sopimattomuus. Se loukkaa ihmisarvoamme ja perustuslakiamme. Nykyinen hallitus jakaa armotta kansaa kahtia hetkellä, jolloin sisällissodastamme on kulunut vuosisata. Siihen on haettava nyt korjaus samaan aikaan kun huolehdimme vanhusten ja lasten kohdalla siitä turvallisuudesta, johon pelko ilmastomuutoksesta on heitä nyt johtamassa.

Tosiasioilta ja luonnon laeilta ei saa sulkea silmiään. Omat valintani jo 1960-luvulla syntyivät opiskelussani juuri vääjäämättömän ilmastomuutoksen synnyttäminä. Emme voi jatkaa pitäen meriä ja ilmakehää kaatopaikkoinamme. Rakenteellisen muutoksen vaatimus edellyttää nyt ihmistieteiden ja -sovinismin sopeuttamista ahneena saalistuksenamme osaksi luonnontieteitämme. Poikkitieteisyys on vaatimus, joka on nyt hyväksyttävä myös eduskunnassamme. Oli puolue mikä tahansa.