Lapin Kansa pääkirjoituksessaan (LK 21.10.18) otti kantaa perussuomalaisten kansanedustajien ja Ylen hallintoneuvoston jäsenten Olli Immosen ja Janne Ronkaisen kannanottoon tapaus Louhimies/Rigatelli. Samantapaisen kannanoton oli tehnyt myös Helsingin Sanomat ja sen kulttuuritoimituksen esimies kirjoituksellaan ”Ylen poliitikkojen tunnettava rajansa” (19.10.). 

Tämäkin osoittaa sen, että ”se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”. Lapin Kansakaan ei ottanut kantaa siihen, onko toimittaja Rigatelli toiminut moraalisesti oikein. Hän opiskelee HS:n säätiön kustantamana lukuvuoden huippuyliopistossa, jossa hän suorittaa tutkintoa. Edun arvo on kymmenien tuhansien eurojen suuruinen. Olisin odottanut vastausta siihen, rikkooko toimittaja Rigatelli säätiön sääntöjä. Toimittajastipendin ehdot saamani tiedon mukaan kieltävät työnteon.

Mielestäni Louhimiehen ajojahti on mennyt liian pitkälle ja Rigatelli tulisi toimintansa vuoksi irtisanoa Ylen palveluksesta. Rigatelli on ollut koko Louhimies ajojahdin ”pääpäsmäri”. Muistutan myös, ettei tätä asiaa ole käsitelty missään oikeusasteessa, joten toimittajan jatkuvat hyökkäykset henkilö Louhimiestä vastaan ovat täysin käsittämättömät, kestämättömät, ne eivät ole journalismia vaan ajojahtia. Miten kävi tapaus Metsäkedon, neljä naista tuomittiin kunnialoukkauksesta. Mutta ketä kiinnostaa, mitä Metsäketo menetti, mitä hän sai kestää ajojahdin aikana. Suomalaisena miehenä häpeän tällaista toimintaa suomalaistamiestä kohtaan.

Epäselvät lojaliteettisuhteet ovat omiaan rapauttamaan yleisön luottamusta mediaan. Louhimies-tapauksen jälkinäytöksessä ei ole enää kenellekään selvää, kenen lukuun Rigatelli juttujaan tekee – Ylen, Helsingin Sanomien vai #metoo-kampanjan. Rajojen tulisi olla kristallinkirkkaat.

Kansanedustajat kokevat velvollisuudekseen nostaa yhteiskunnalliset epäkohdat esiin ja hyvä niin. Toisin kuin opintovapaalla oleva toimittaja, kansanedustaja on aina toimessaan, olipa hän sitten Ylen hallintoneuvoston jäsen tai ei. Mikään ei voi poistaa kansanedustajan oikeutta puhua epäkohdista edes silloin, kun ne eivät suoraan kuulu hänen luottamustoimensa päätösvallan alaisuuteen.