Hallituksen tekemät leikkaukset ovat herättäneet paljon kritiikkiä johtuen niiden väitetystä kohtuuttomuudesta. Kohtuuttomia ne eivät ole, välttämättömiä kylläkin. Hyvinvointivaltiolla ei ole tulevaisuutta ilman tasapainoista julkista taloutta.

Hallituksen keskeinen talouspoliittinen tavoite on velkasuhteen vakauttaminen vaalikauden loppuun mennessä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tavoite on toteutumassa kunhan koko yhdeksän miljardin sopeutuspaketti saadaan aidosti toteutettua. Päätökset on jo tehty, mutta toimeenpano etenkin hyvinvointialueiden omien toimien kohdalla vielä puuttuu.

Hallitus on ohjelmassaan myös sitoutunut lisätoimiin, jos tavoite näyttää karkaavan. Viime keväällä tehty kolmen miljardin lisäsopeutus kumpusi juuri tästä. Kokonaisuudessaan hallitus sopeuttaa siis yhdeksällä miljardilla. Tästä 5,5 miljardia on suoria säästöjä, 2 miljardia tulee työllisyyden kasvusta ja 1,5 miljardia on veronkorotuksia. Tämä 1,5 miljardin tulosopeutus arvonlisäverotuksen on mielestäni hallituksen suurin epäonnistuminen. 

Hallituksen leikkaukset eivät uhkaa saati romuta hyvinvointivaltiota millään tavalla, vaikka vasemmisto-oppositio näin puhuu. Monin paikoin kyse on kustannusten kasvun hillinnästä, toissijaisista menoista leikkaamisesta sekä julkishallinnon tehostamisesta sekä työllistymisen kannusteiden lisäämisestä.

Toisenlaista kritiikkiä leikkauksista esiintyy etenkin X:ssä libertaareiksi julistautuvien keskuudessa. He katsovat, että leikkauksia ei tehdä tarpeeksi ja niitä ei kohdisteta oikein. Suomeenkin tarvittaisiin saksien sijasta moottorisaha ja yli kymmenen miljardin alijäämä pitäisi kerralla leikata pois. 

Ymmärrän tämän kritiikin. Jos Perussuomalaiset olisivat yksin päättämässä leikkausten kohdentaminen olisi tietysti erilaista ja meillä olisi rohkeutta leikata niin, ettei veronkorotuksia tarvita. Paljon meillä helppoja leikkauskohteita vielä löytyy: ay-liikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeus, toisen asteen oppivelvollisuuden maksuttomuus, Ylen budjetti, kehitysavusta lisää. Hallitus on kuitenkin neljän eri puolueen koalitio, jossa pitää löytää kompromissiratkaisut. Yksikään puolue ei saa kaikkia tavoitteitaan sellaisenaan läpi. Perussuomalaiset on onnistunut varsin hyvin etenkin maahanmuutto- ja kriminaalipoliittisten tavoitteidensa kanssa ja myös leikkauskohteiden valikoinnissa kädenjälkemme näkyy.

Moottorisaha ja DOGE käyttöön?

Libertaaripiireissä on puhuttu, että Suomessa pitäisi tehdä samanlaisia toimia kuin Argentiinassa on tehty. On myös toivottu, että Suomen julkishallinnossa toteutettaisiin samanlaiset purkutalkoot kuin Elon Musk tekee Yhdysvalloissa.

En kannata tällaista. Ensinnäkin tällaiselta toiminnalta puuttuu kokonaan poliittinen mandaatti. Mikään puolue ei vuoden 2023 eduskuntavaaleissa kampanjoinut moottorisahaleikkauksilla. Puolueet, jotka eduskuntavaaleissa esittivät suurimpia leikkauksia (Kokoomus ja PS) saivat vaalivoitoistaan huolimatta alle puolet äänistä ja omaavat alle puolet kansanedustajapaikoista. Poliittinen mandaatti ja legitimiteetti merkittävästi nykyistä suuremmille leikkauksille siis puuttuu. Seuraavissa eduskuntavaaleissa puolueet toivottavasti tekevät entistä rohkeampia ohjelmia. Sopeutusta nimittäin pitää jatkaa edelleen.

Toiseksi en ole aivan varma pystytäänkö Suomen julkishallintoa purkamaan siinä mittakaavassa kuin DOGE:ssa tehdään ja onko se edes järkevää. Me emme vielä tiedä miten Muskin toteuttama julkishallinnon remontti tulee vaikuttamaan. On varsin todennäköistä, että leikkausvimmassa menee lapsi pesuveden mukana ja vahinkoa syntyy. Samanlaista ja jopa suurempaa vahinkoa kuin vasemmisto on kyennyt DEI-rekryillään saamaan aikaan.

Hallituksemme kyllä tehostaa julkishallintoa merkittävästi. Toimintamenosäästöjä on osoitettu kaikille hallinnonaloille. Ne ovat suuria mutta eivät radikaaleja. Tietty varovaisuus ja konservatiivisuus on hyvästä.

Vastaavasti hallitus tekee leikkauksia järjestöavustuksiin. STEA-avustuksia leikataan yli kolmanneksella ja myös Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksiin osuu iso leikkuri. Erilaisten rauhanjärjestöjen nimillä kulkevien kommunistien perinnejärjestöjen rahoituksia on leikattu merkittävästi. Mikään muu hallitus ei tällaiseen kykenisi. Helppoa se ei nykyisellä hallituksellakaan ole, sillä moni näennäisesti poliittisesti sitoutumaton, mutta käytännössä punavihreä julkisrahotteinen järjestö on Rkp:n suojeluksessa. Ilman Rkp:ta hallituksella ei ole enemmistöä. 

Julkisen talouden sopeuttaminen koko kansan etuna

Tällä hetkellä talouspolitiikassa kaikkein tärkeintä olisi saada nykyistä laajempi yhteisymmärrys julkisen talouden sopeuttamisen välttämättömyydestä. Vasemmistoliittoa lukuunottamatta kaikki puolueet nähdäkseni hyväksyvät sopeutustarpeen mittaluokan, mutta valitettavasti SDP:n ja jopa Keskustan julkinen toiminta ja käytännössä jokaikisen sopeutustoimen vastustaminen näyttäytyy vastuuttomalta.

Vaikka tällä ja myös seuraavalla hallituskaudella joudutaan mittavasti sopeuttamaan, ei kaikkea kannata pistää moottorisahalla säpäleiksi. Liian rajut leikkaukset herättävät kansakunnassa vain kapinahenkeä, joka on erityisen vaarallista näinä turvallisuuspoliittisesti haastavina aikoina. Kansakuntaa ei pidä tarkoitushakuisesti polarisoida yhtään enempää kuin se joka tapauksessa polarisoituu. Tämä ei tietenkään tarkoita, että meidän pitäisi mistään pakitella tai ettemmekö voisi vaatia paljon nykyistä mittavampaa sopeutusta. Maltti on kuitenkin valttia.