Vantaan monikulttuurisuusohjelma 2014 – 2017 – käsitteistön sekamelskaa

Monikulttuurisuusohjelmaa on erittäin vaikea ymmärtää sisällöllisesti: käsitteitä käytetään tekstin eri kohdissa eri viitekehyksissä eikä lukija voi tietää, mistä kulloinkin kirjoitetaan. Maahanmuuttaja- ja maahanmuuttajataustainen – sanat vilahtelevat milloin missäkin yhteyksissä ja asiasisällöt aikaansaavat pikemminkin kysymyksiä kuin vastauksia. Harvoin näkee näin vaikeaselkoista tekstiä.

Jo ensi sivut ovat hämmentäviä ja ristiriitaisia. Tavoitteena esitetään, että maahanmuuttajataustaisten työllisyysaste nousisi. Miksi termiksi on valittu maahanmuuttajataustainen? Tarkoitetaanko tässä todellakin sitä, että niiden henkilöiden, joiden oma äidinkieli on jokin muu kuin suomen, ruotsin tai saamen kieli ja joiden vanhemmat tai jompikumpi vanhemmista on syntynyt ulkomailla, työllisyysastetta aiotaan nostaa?

Kommentoin monikulttuurisuusohjelmaa mm. käsitteistön ja tavoitteiden suhteen, kun se oli kaupunginhallituksen asialistalla. Monikulttuurisuusohjelma meni uudelleen valmisteluun, mutta tuli valtuustoon edelleen ”raakileena”. Valtuustossa PS-ryhmämme esitti monikulttuurisuusohjelman palauttamista uudelleen valmisteltavaksi, koska ohjelmassa on vakavia puutteita, esim. kaupungin taloudelliset edellytykset ohjelman toteuttamiseen. Hävisimme äänestyksessä. Kaikki muut valtuuston puolueet halusivat hyväksyä monikulttuurisuusohjelman. Keskustelun taso valtuustossa laski: saimme kuulla olevamme rasisteja. Keskustelun voi katsoa Vantaa-kanavalta.

Ensimmäiseksi mainittu toiminta työllisyysasteen nostamiseksi on ohjelman mukaan aiesopimuksen 2013 – 2015 täytäntöönpano, joka käytännössä tarkoittaa nykyisen työttömyysasteen 40 %:in laskemista 20 %:iin puolessatoista vuodessa. Aiesopimuksen yhteydessä on ”maahanmuuttajataustaiset”-käsite vaihtunut toiseen ”maahanmuuttaja-asiakkaat”-käsitteeseen. Taas uusi kysymys: Miksi käsite on vaihdettu?

Aiesopimuksen työllisyystavoite vaikuttaa täysin utopistiselta.

Monikulttuurisuusohjelman mukaan työllistämisen suhteen aletaan tehdä mittavia toimia, vastuutahona toimii asukaspalveluiden toimiala. Samassa ohjelmassa esitetään, että kotouttaminen kevenee.

Torstain valtuuston infotilaisuudessa 8.5. sain työllisyystavoitteen toteuttamista koskevaan kysymykseen vastauksen: työllisyysasteen nostaminen on valtion asia.

Ohjelmassa pidetään seuraavana tavoitteena, että maahanmuuttajan yrittäjyyden edellytykset paranevat. Miksi tähän kohtaan on valittu ”maahanmuuttaja”-termi ja mitä sillä tässä kohdassa tarkoitetaan?

Maahanmuuttaja-termi on laaja yläkäsite monille eri ryhmille, jotka muuttavat maahan:
on turvapaikanhakijoita, perhesiteen, opiskelun tai työn vuoksi maahan muuttavia. Ja vielä lisäyksenä: tilastokeskuksen mukaan ylivoimaisesti suurin maahanmuuttajaryhmä vuosittain ovat suomalaiset itse, esim. v. 2000 -2009 joka kolmas maahanmuuttaja oli suomalainen paluumuuttaja.

Yhtenä työhön liittyvänä tavoitteena esitetään, että ”maahanmuuttajataustaisten” osuus kaupungin henkilöstöstä kasvaa. Aikooko kaupunki todellakin työllistää ed. määritelmän mukaisia henkilöitä? Toteutuuko yhdenvertaisuus, jos menetellään näin?

Näin monikulttuurisuusohjelmaa voi edetä kohta kohdalta ja jäädä epäselvyyteen sisältöjen merkityksistä.

Monikulttuurisuusohjelmassa esitetään, että ylläpidettäisiin avointa keskusteluilmapiiriä. Sitä varmasti itse kukin toivoisi. Miten avoin keskusteluilmapiiri voisi syntyä? Ensin pitäisi olla selvillä siitä, mistä puhutaan. maahanmuuttoon liittyvä käsitteistö pitäisi selkeyttää, että voisimme ylipäänsä keskustella maahanmuutosta niin, että puhuisimme samoista asioista ja ymmärtäisimme edes jollain tasolla toinen toisiamme.

Keskustelua ei myöskään edesauta se, että asiaan suhtaudutaan tunnepitoisesti, maailmanparannushenkisesti ja käytetään rasismi-sanaa liian kevein perustein.

Asenteellisuutta, ennakkoluuloja, ja/tai suvaitsemattomuutta esiintyy varmasti jokaisen kieli- ja kulttuuriryhmän sisällä sekä eri kieli- ja kulttuuriryhmien välillä monipuolisesti ja monitahoisesti. Tässä asiassa ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan.

Monikulttuurisuuteen liittyy myös ongelmia ja epäkohtia, jotka pitäisi voida tuoda esille ja keskustelun aiheeksi ilman leimautumista jonkin –ismin edustajaksi. Näitä ongelmia tulee tietooni lähes viikoittain tavallisten suomalaisten ihmisten ja vieraskielisten kertomana.
Maahanmuutto ei ole käytännön tasolla politisoitunut aihe, vaikkakin avoin yleinen keskustelu aiheesta on yritetty tehdä mahdottomaksi.

Suomen kielen osaaminen on avainasemassa vieraskielisen työllistymisen kannalta.

Vantaalla työttömille työnhakijoille järjestetään suomen kielen ja suomalaisen yhteiskuntaelämän opetusta. Vantaalla työvoima – /ja tai kotoutumiskoulutusta järjestetään lähinnä Vantaan aikuisopistossa.

Vantaan aikuisopistossa on muutama sata vieraskielistä työvoimapoliittisessa koulutuksessa vuodessa. Positiivista on se, että ryhmäkoot pyritään pitämään noin 20 opiskelijan ryhminä. Kielitaidon tasotavoitteena on toimiva suomen kielen peruskielitaito: selviytyminen arkielämässä. Koulutukseen on puolen vuoden jonotusaika. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.

MAVA-koulutusta (maahanmuuttajien ammattiin valmistavaa koulutusta) on Vantaalla tarjolla vain yhden kurssin verran.

Vantaan aikuisopistossa on esim. nyt kevätlukukaudella 12 varsinaista suomen kielen kurssia, joilla keskimäärin pelkästään 5 lähiopetustuntia viikossa. Tällaiset kurssit vaativat opiskelijalta itsenäistä, aktiivista, oma-aloitteista opiskelua.

Monikulttuurisuusohjelmassa esitetään, että suomen ja ruotsin kielen opetusta tulee lisätä kaikilla tasoilla. Samalla, ristiriitaisesti kylläkin, esitetään kevennettyä kotoutumista, koska ”monelle maahanmuuttajalle neuvonta riittää alkuunpääsyyn”.

Suomen kielen opetustarjonta on täysin riittämätöntä:

a) Suomen kielen opetustarjontaa olisi lisättävä tuntuvasti. Vieraskieliselle suomen kieli on avain yhteiskuntaan ja työhön.

b) Suomen kielen opiskelijalle tulisi painottaa, että opiskelu mm. työvoimakoulutuksessa on työhön verrattavissa olevaa toimintaa ja vaatii opiskelijalta itseltään paljon aktiivisuutta. Suomen kielen taidon tärkeyttä tulisi painottaa joka taholla ja tietenkin sitä, vielä kerran, että kielen opiskelu on aikaa ja itsenäistä työskentelyä vaativaa.

c) Toisaalta kielen taitotasotavoitetta tulisi nostaa itsenäisen kielitaidon tasolle, tasolle, jossa selviydytään säännöllisessä kanssakäymisessä syntyperäisten kanssa. Tämä taso olisi riittävä työllistymisen kannalta.

d) Ja vielä: suomen kielen kielen taitotasotestien tulisi olla valtakunnallisia, en nyt siis tarkoita yleisen kielitutkinnon testejä, jotka jo ovat valtakunnallisia, vaan eri oppilaitosten järjestämän suomen kielen opetuksen arviointia, jossa voisi olla valtakunnallinen päättöarviointi A-, B- ja C-tasolla. Valtakunnalliset testit tekisivät kielitaitotasoista vertailukelpoisia ja pätevämpiä. En missään tapauksessa kyseenalaista suomen kieltä opettavien arviointitaitoja, mutta tulosvaatimukset, esim. kurssilta pitää olla hyväksyttyjä oppilaita 60 %:ia, opiskelijaryhmän taso, kielen oppimisvalmiudet ja etenemisvauhti voivat vaikuttaa kielitaidon arviointiin. Kaiken kaikkiaan valtakunnalliset testit selkeyttäisivät suomen kielen opetusta ja saattaisivat vaikuttaa mm. kieltä opiskelevan motivaatioon myönteisesti.

Mutta mistäpä rahat tähän?

Perusopetusikäisistä vieraskielisiä on lähes 3 000. Perusopetuksessa opetetaan omana äidinkielenä 27 kieltä, vaikkakin Vantaalla puhuttujen kielten määrä on 107.

Perusopetuslaki ei velvoita opettamaan maahanmuuttaja- tai maahanmuuttajataustaisen oppilaan omaa äidinkieltä (=kotikieltä), vaan sallii mahdollisuuden sen opettamiseen.

Joka tapauksessa noin perusopetuksen 60 %:ia oppilaista jää paitsi oman äidinkielen opetusta. Vantaalaisen kotouttamisen perustan, kivijalan, mukaan vieraskieliset perheet ovat kotoutumisen keskiössä. Voitaisiinko nämä perheet jollain konstilla aktivoida järjestämään itse oman äidinkielen opetusta vapaaehtoistoimintana?

Perusopetuksessa S2-opetusta annetaan lähes sama tuntimäärä kuin oman äidinkielen opetusta. Perusopetukseen tulisi lisätä suunnitelmallista S2-opetusta, nythän Vantaan kaupungilla ei ole omaa kunnallista S2-opetussuunnitelmaa. Koulun kielen perusteellinen
hallinta voisi osaltaan edesauttaa opiskelua toisen asteen opinnoissa, joissa vieraskieliset oppilaat keskeyttävät opinnot useammin kuin suomenkieliset ja ovat viisinkertaisessa syrjäytymisvaarassa verrattuna muihin.

Varhaiskasvatuksessa suomen kielen osaamisen painottaminen on ensiarvoisen tärkeää,
ei suinkaan oman äidinkielen opetuksen lisääminen. On tärkeää, että esiopetuksesta peruskoulun alkuopetukseen siirtyvä osaisi suomen kieltä hyvin, koska koulun alkuopetuksessa on riittävästi haasteita oppilaalle muutenkin: koulun käytänteet, lukemisen ja kirjoittamisen oppiminen, matematiikan alkeet, monipuolistuvan sanaston oppiminen ja hallinta. Suomen kielen vahvistamiseen tähtäävät tavoitteet ovat kannatettavia, lapsillehan kielen oppiminen on helpompaa kuin aikuisikäisille. Myös esiopetukseen voi suunnitella ja laatia oman S2-opetusuunnitelman.

Vantaalaisten päiväkotien erikielisten lasten lukumäärän poikkeama verrattuna väestöjärjestelmätietoihin olisi syytä tutkia ja pikaisesti. Vantaalaisissa päiväkodeissa ja esiopetuksessa oli vuoden 2012 alussa 1 149 vieraskielistä lasta (11,4 % kaikista hoidettavista). Päiväkotien perheiltä keräämien tietojen mukaan 1 608 lapsen kotikieli oli muu kuin suomi tai ruotsi (15,9 %). Maahanmuuttajataustaisia tai kahden kulttuurin lapsia on Vantaalla enemmän kuin väestötilastoissa. Miten voi olla näin?

Vantaan osaava vanhempi 2010–2013, Osallisena Suomessa – kielen opetusmalli, jossa vanhemmat voivat osallistua kielenopetukseen, sillä lastenhoito on järjestetty samanaikaisesti tai vaihtoehtoisesti vanhemmat voivat osallistua toiminnalliseen kerhoon yhdessä lapsen kanssa on varmasti hyvä ja vieraskielisiä vanhempia aktivoiva toimintamalli. Vantaan aikuisopisto järjestää esim. tänä keväänä 5 tällaista kurssia, tosin kurssilla on 2 tuntia suomen kielen opetusta viikossa, joten sitä voidaan pitää lähinnä kerhomaisena toimintana. Muualla pääkaupunkiseudulla Helsingissä tällaista toimintamallia on kehitetty ja käytetty pitkään. Hyviä toimintamalleja kannattaa kierrättää!

Asuinalueiden väliset erot kasvavat pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupungin tietokeskus on tutkinut pääkaupunkiseudun asuinalueiden välisten erojen kehitystä (200 – 2012): matalat keskitulot, kantaväestön alempi koulutustaso, korkea työttömyysaste ja korkeimmat vieraskielisten osuudet paikantuvat pitkälti samoille alueille ja asuinalueiden välisten erojen kasvu on tosiasia.

Vantaa on asettanut tavoitteekseen alueiden sosiaalisen monimuotoisuuden turvaamisen eli varmistaa, että alueet tarjoavat monipuolisesti erilaisia asumisvaihtoehtoja, talotyyppejä ja asunnon hallintamuotoja. Tavoite kuulostaa hyvältä. Vantaalla riskialueita tutkimuksen mukaan ovat Hakunila, Länsimäki, Havukoski ja Mikkola. Yksi asuinalueen kehittämishanke
toteutetaan Länsimäessä. Olisi kiinnostavaa tietää, miten hanke etenee.

Vantaalla asuu nyt noin 30 000 vieraskielistä.

Vantaan vieraskielinen väestö kasvaa selvästi nopeammin kuin suomenkielinen väestö,
kuten yleisesti ottaen pääkaupunkiseudulla.

Väestöennusteen mukaan Vantaan väkiluku kasvaa noin 2 300 asukkaalla vuodessa:
kuuden vuoden päästä Vantaan väestö lisääntyy yli 2 000 vieraskielisellä, kun taas suomenkielisten väestönlisäys on 200 – 300 asukasta.

On selvää, että monikulttuurisuushaasteet ovat suuret ja moninaiset.