Kuntavaaliehdokkuuteni pääarvoja ovat ”koti-uskonto-isänmaa” modernisoidussa muodossa. Monin tavoin elämä on nykyisin sellaista, ettei kristillisiä perinteitä enää paljon näy maassamme. Muutos on tapahtunut oman elinikäni aikana, sillä vielä lapsuudessani elettiin yhtenäiskulttuurin aikaa. Oli ilman muuta selvää, että vietettiin joulut, pääsiäiset sun muut kirkkopyhät kristillisen kalenterin mukaan, eikä kristillisyyttä piiloteltu.

Moni ei huomaa, miten syvällä kristinusko on kulttuurimme ytimissä. Kristilliset juuret ovat sen verran syvät, ettei niistä niin vain päästä eroon. Kieli, jota nyt käytän tätä kirjoittaessani, muotoutui 1500-luvulla, kun Agricola loi suomen kielen. Oli tarve kääntää Raamattu suomen kielelle. Suomen papisto alkoi painaa lukutaidon ja kirjoittamisen oppia kansan tolloihin päihin, ja suomalaiset oppivat luku- ja kirjoitustaidon. Lukutaitokoulutus toimi pohjana, kun maa alkoi vaurastua, ja oli aika alkaa rakentaa koulutusyhteiskuntaa.

Kristinuskon oppien mukaan, varsinkin protestanttisluterilaisen tulkinnan, kansa oppi pappien johdolla arvostamaan ankaraa työntekoa, rehellisyyttä, luotettavuutta ja toisista ihmisistä välittämistä. Suomalaista hyvinvointivaltiota tuskin olisi syntynyt ilman kristinuskon tuomaa ajattelutapaa. Tampereen yliopistoa on sanottu tulipunaiseksi vasemmistolaisuudessaan, mutta niin vain siellä jo sosiaalipolitiikan peruskurssilla opetettiin, että hyvinvointivaltio ja sosiaalipolitiikka oppiaineena perustuvat kristinuskon vaikutukselle. Haluttiin pitää huolta kaikista, myös heikko-osaisimmista. Katsokaa itse, näkyykö tällaisia järjestelmiä ei-kristillisissä maissa!

Olen huomannut, että suomalaista, kristillistä kulttuuria ei enää arvosteta, ei ainakaan kristillistä. Mieluiten vaikka angloamerikkalaista kuin tylsää suomalaista! Liikkeiden nimet ovat englanniksi, suomalaisuutta vähätellään ja pidetään moukkamaisena. Toista se on, kun on kyse ulkomaalaisuudesta. Kaikki tuntuu vihreämmältä ja paremmalta Suomen aidan tuolla puolen. Ulkomaalaisetkin ovat ”parempia” ihmisiä kuin kotimaiset tollot.

Olen sitä mieltä, että meidän kannattaa vaalia maamme kristillisiä perinteitä. Olen itse ns. uskovainen, mutten vaadi toisia olemaan samanlainen, vaikka sitä toivonkin. Nämä arvot ovat erinomaiset, ja ovat antaneet pohjan luoda maahamme tällainen valtavan upea hyvinvointivaltio. Menetämme paljon, jos menetämme kristillisen perintömme. Jos loputkin kristillisyydestä katoaa maassamme, mitä tulee tilalle, koska tyhjiötä ei ole. Kaupallisuus, uudet uskonnollisuuden muodot kuten idän uskonnot, individualismi, itsekkyys, oman edun tavoittelu…