Vantaan talousvaikeudet eivät ole tulleet yllätyksenä. Ne olivat nähtävissä jo 2020-luvun alussa, mutta ongelmat lakaistiin maton alle, vaikka näistä toistuvasti valtuustossa varoittelin.

Korona kriisin takia valtio jakoi useiden vuosien ajan satoja miljoonia helikopterirahaa Vantaalle. Vantaa kiitti rahoista ja makuutti virkamiehiä kotona täydellä palkalla eikä uskaltanut lomauttaa henkilökuntaa. Syitä nykyiseen tilaan ei pidä siis ihmetellä. Koronaraha oli hetken helpotus, mutta tärkeimpiä eli rakenteellisia ongelmia ei haluttu ratkaista.

Vuosina 2010–2018 kaupunginjohtaja Kari Nenonen piti kiinni talouskurista ja sai aikaan tervehtymisen merkkejä aikana, jolloin yksityisen sektorin sakkaaminen otti alkuaskeleet. Talouden johtamisen linja muuttui Ritva Viljasen astuessa johtoon vuonna 2018 ja sosialistinen talouspolitiikka kiihtyi, vaikka keskustaoikeistolaisiksi puolueiksi itseään kutsuvat voittivat kuntavaalit vuonna 2021.

SDP luonnollisesti tuki Viljasen sosialistista linjaa, mutta Kokoomuksen kääntyminen tukemaan Marxilaista talouspolitiikkaa asuntopoliittisissa ratkaisuissa, talouskurissa ja julkisissa investoinneissa herätti laajaa ihmetystä. Nykyinen kaupunginjohtaja Pekka Timonen on joutunut tahtomattaan kantamaan raskaan perinnön.

Vantaata ovat hallinneet Kokoomus ja SDP jo yli 50 vuotta. Siksi ei pidä ihmetellä, miksi tuhansien turhien virkojen purkamiseen ei ole ollut halua. Nyt kaupungin kasvu on hiipunut ja seuraavat vuodet näyttävät karmaisevilta. Vantaalla virkamiehet ja luottamushenkilöt ovatkin jopa laittaneet hiljaisen toivonsa Donald Trumpiin, jotta Ukrainan sota saataisiin päätökseen. Loppuessaan se voisi piristää Vantaan elinkeinoelämää ja työllisyyttä.

Valtuustosopimuksen kahle

Tuleva valtuustokausi aloitettiin entisten tapaan. Ennen kuin vantaalaiset saivat äänensä vaaliuurnaan, oli Tikkurilan työväentalolla ja Tikkurilan pimeillä kujilla sovittu valtuustosopimuksen peruspohja. Perinteitä kunnioittaen ei tulevalla kaudellakaan järjestetä yt-neuvotteluja eli ketään ei irtisanota.

Valtuustosopimus on vanhojen valtapuolueiden vuosikymmeniä ylläpitämä hölmö ja jäykkä perinne. Modernissa yhteiskunnassa talouden liikkeet ovat niin nopeita, että on suoranaista typeryyttä lukita valtuustokauden alussa talouslinja. Valtuustosopimukseen pyrkiminen kertoo, millaiselle perustalle suomalainen kunnallispolitiikka on rakennettu. Politiikkaa tehdään edelleen 1900-luvun opein.

Leikkausten paikka

Kriisin ydin löytyy kolmesta toimialasta. Ympäristön toimiala, kulttuurin toimiala ja kaupunginjohtajan alainen toimiala ovat kivikengässä. Nämä organisaatiot ovat paisuneet moninkertaisiksi siihen nähden, mitä todellinen tarve olisi.

Keskeinen ongelma on, että toimialajohtajilta puuttuu tulospalkkaus eli säästöihin ei ole kannustinta. Tämä on tyypillistä kaikissa kunnissa. Kun valtuutetut kilpailevat siitä, kuka keksii mitä ihmeellisimpiä kustannuksia ja valtapuolueet jakavat virkoja keskenään, ei tulos voi olla muuta kuin velkaantumista. Julkisen talouden logiikka toimii kuin junan vessa. Menoja kasvatetaan joka vuosi, vaikka veronkanto ja yksityinen sektori yskii vuodesta toiseen.

Näkymät ovat synkät. Rakentamisen ja kasvun aika on ohi Vantaalla, mutta silti ajetaan eteenpäin miljardihankkeita, jotka palvelevat lähinnä työttömiä, eläkeläisiä ja maahanmuuttajia. Vantaan ylpeys Jumbon kauppakeskus voikin tyytyväisenä odottaa Itäkeskuksen kohtaloa ja seurata, miten elinkeinot hiipuvat kauppapaikoilla.

Ratkaisut

Ratkaisuja kuitenkin on. Toimialajohtajien tulospalkkaus on sidottava kustannusten laskemiseen vuodesta toiseen ja bonusten oltava niin suuria, että motivaatiota löytyy. Tekoäly tarjoaa ainutlaatuisia välineitä hallinnon keventämiseen ja rutiinityön automatisointiin. Turhat virat on karsittava ja vain lakisääteiset pidettävä. Ennen kaikkea valtuustosopimus on revittävä ja säästöt asetettava päätavoitteeksi.

Toinen keskeinen ongelma on kaupungin taseen parantaminen ja riskialttiiden toimintojen keventäminen. Vantaa kantaa harteillaan isoja asuinalueita, jotka tuottavat vain kuluja. Länsimäki ja Myyrmäen eteläiset vuokrakasarmit voitaisiin logistisen sijainnin takia siirtää Helsingin hallintaan omaisuuserien vaihtokaupalla. Helsingillä on suuremmat lihakset kyseisten asuinalueiden ylläpitämiseen. Omaisuuseräkaupalla Vantaa lunastaa Vantaan Energian Helsingin 40 prosentin osuuden takaisin kunnalle.

Kasvun mahdollisuudet löytyvät lentokentän ympäristöstä, jossa laajat peltoalueet odottavat kehittämistä. Pakkolunastuksien voimalla rakennetaan yksityisellä ja ammattimaisella ulkoisella osaamisella kansainvälisen PGA-tason golfkenttä ja haudataan kaupungin pilipali-golfkenttä suunnitelmat Petikosta. Alueelle tulisi miljonäärien asuntoja, tekojärviä ja viihdepalveluja enemmän kuin pokka kestää. Kansainvälisille yrityksille kiinteistöverosta vapautus ja ilmaiset ”ylinopeussakot”.

Ratkaisuja siis on, mutta ne vaatisivat rohkeutta, jota nykyisiltä valtapuolueilta ei ole nähty.