Kokoomuksen puoluevaltuuston kokous sujui odotusten mukaisesti, ja puoluesihteeriksi nousi Maggie Keskinen, liberaali pragmaatikko, josta ei valitettavasti ole Kokoomuksen talouspolitiikan suunnan muuttajaksi ja tukijaksi.

Tämä oli Kokoomuksen talouskuria kannattavien tiedossa. Panokset onkin nyt laitettu Kokoomuksen arvopoikkeajien tunnistamiseen, heidän kouluttamiseensa ja tarvittaessa puolueen siirtämiseen oppositioon, mikäli toimintatavat puolueessa eivät muutu.

Petteri Orpon puheet puoluevaltuustossa kuvaavat hyvin puolueen nykytilannetta. Kokoomus aloittaa valmistautumisen tuleviin vaaleihin, eikä leikkauksia tehdä sellaisiin valtion hallinnon segmentteihin, joissa työllistyy tuhansia ja taas tuhansia puolueen sisäpiiriin kuuluvia hyvä veli -verkostoja. Tämä tarkoittaa, että todellista talouskuria ei tule, ja Suomi jatkaa velkakierteessään.

Kokoomuksen muutos lähtee historiasta

Miksi tähän on tultu, että puolueessa on otettava rajummat otteet? Syynä on Suomen talouskriisi, jota nykyisellä johtamisella ei osata tai haluta korjata. Maa on matkalla kohti käytännön ”konkurssia” ja valtion budjettia olisi leikattava yli 10 miljardia euroa, jotta edes alijäämä taitettaisiin. Tämä ei ole pelkkä numero talousarviossa, vaan se on varoituskello, joka kertoo, että Suomella on enää vähän aikaa välttää Kreikan kaltaisen romahduksen tie.

Kokoomus on puolueena ratkaisevassa roolissa, jotta maa ei ajaudu siihen pisteeseen, että ulkopuoliset kuten EU:n talouskurikomissio, Troikka (IMF, EKP ja EU:n komissio) tai kansainväliset rahoittajat alkavat käytännössä sanella meille, miten budjetti laaditaan. Tämä on puolueessa tunnistettu, ja siksi muutoksen tuulet ovat alkaneet puhaltaa.

Ymmärtääkseen Kokoomuksen nykyhaasteita on katsottava taaksepäin. Kokoomus, viralliselta nimeltään Kansallinen Kokoomuspuolue vuoteen 1951 asti, perustettiin vuonna 1918 sisällissodan jälkimainingeissa. Sen edeltäjinä toimivat Suomalainen Puolue (perustettu 1863) ja Nuorsuomalainen Puolue, jotka korostivat isänmaallisuutta, taloudellista vastuullisuutta ja yhteiskunnan kehittämistä.

Puolue syntyi halusta rakentaa yhtenäistä Suomea, jossa koti, isänmaa ja talouskuri olivat keskeisiä arvoja. 1970-luvulta lähtien Kokoomus on ollut yksi Suomen suurista puolueista noin 20 prosentin kannatuksella, mutta sisäiset jännitteet ovat muokanneet sen suuntaa.

Puolueen sisällä voidaan tunnistaa kolme pääryhmää:

1. Sosialistiliberaalit – heidän talouspoliittiset ja arvopohjaiset näkemyksensä kallistuvat vahvasti vasemmalle. Monet heistä sopisivat hyvin Vihreisiin, SDP:hen tai Vasemmistoliittoon.
2. Perinteiset kokoomusarvojen puolustajat – he korostavat koti-, isänmaa- ja uskontoperusteisia arvoja sekä tiukkaa talouskuria. Tämä ryhmä on ollut sisäisessä oppositiossa vuodesta 2007 lähtien, jolloin Jyrki Kataisen verkosto otti vallan. Heidän panoksensa on ratkaiseva Suomen talouden pelastamisessa, jos he saavat vaikutusvaltaa takaisin.
3. Opportunistit ja verkostoitujat – näitä löytyy kaikista puolueista, ja heille puolueen arvot ovat toissijaisia. Politiikka on heille lähinnä henkilökohtaisten hyötyjen kanava, oli kyse sitten taloudellisista eduista tai urakehityksestä. He käyttävät manipulaatiota ja verkostojaan saavuttaakseen tavoitteensa, omia puoluetovereitaan ja kilpailijoitaan vastaan. (Tästä minulla on henkilökohtaista kokemusta.)

Puolueen sisäinen jakautuneisuus on valtamediassa tiedossa, mutta sitä ei ole uskallettu käsitellä. Uusliberaalit ja amerikkalaisesta feminismistä sekä woke-ideologiasta vaikutteensa saaneet arvot ovat pesiytyneet monen poliitikon ajatteluun. Kritiikkiä puolueen johtoa kohtaan ei ole esitetty, koska puolueessa on pitkään ylläpidetty illuusiota, että maassa on kaikki hyvin ja johto tietää mitä tekee.

Ketä nousee Kokoomuksen johtoon kesällä 2026?

Kun tarkastelee Kokoomuksen eduskuntaryhmää, jo lyhyellä selvityksellä huomaa, että siellä on osaamista ja potentiaalia. Ongelmana on, että kaikki todelliset talousosaajat on työnnetty syrjään.

Tämä kävi ilmi heti hallituskauden alussa, jo hallitusneuvotteluissa. Tuleva pääministeri jakoi kysymyspatteriston muille puolueille, mutta hallitusohjelman runko ei syntynyt puolueen toimistossa eikä demokraattisesti valittujen kansanedustajien kesken. Sen laativat työnantajajärjestöt EK ja Suomen Yrittäjät eli tahot, jotka ovat tottuneet ohjaamaan Kokoomusta jo vuosikymmeniä.

Suomessa on muodostunut järjestelmä, jossa hallitusohjelmia aletaan rakentaa jopa kaksi vuotta ennen vaaleja järjestöjen kokoushuoneissa. Se ei ole enää demokratiaa, vaan vallan ja rahavirtojen hallintaa, jossa poliitikot näyttelevät lähinnä toimeenpanijoita.

Orpolla oli jo ennen vaaleja tiedossa, ketkä nousevat ministereiksi. Tämä on demokratian halveksuntaa, mutta myös maan tapa, SDP ja Keskusta toimivat samoin. Yrittäjä- ja talousviisaat kansanedustajat jätettiin odotushuoneeseen. Puolueessa on tapana, että ensin on opittava ”talon tavoille”. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei kukaan saa muuttaa hyväksi koettua järjestelmää, vaikka se olisi maalle vahingollinen.

Tämä käytäntö on pitänyt opportunistit ja taitamattomat vallassa Kataisen kaudesta lähtien. Nyt ilmassa on kuitenkin merkkejä murroksesta. Kokoomuksen eduskuntaryhmään on noussut henkilöitä, joilla on osaamista ja vahvat tukiverkostot. Turkulaisten ja pääkaupunkiseudun liberaalien liitto on murtumassa.

Tämä voi olla Suomen talouden pelastumisen alku, jos osaajat pääsevät ohjaimiin ennen kuin maa on lopullisesti velkavankeudessa. Mutta kuka ottaa puolueen johdon 2026?

Onko Kokoomuksesta vielä isänmaan pelastajaksi vai jääkö se historian kirjoihin puolueena, joka seisoi paikallaan, kun maa upposi.