Ensimmäisen kierroksen jälkeen perussuomalaisten riveissä kuului tuskaisaa huutoa. Kakkoskierroksen valinta joudutaan tekemään kahden epämiellyttävän ehdokkaan väliltä.

Mielestäni vaalikampanjat ovat olleet asiallisia ja vastapuolia kunnioittavia. Ehkä jopa liiaksikin. Rosoisempaa ja aggressiivisempaa kieliasua moni kaipasi. Varsinkin altavastaaja Haavistolta.

57 vaalitentin sarja on arvostettava suoritus. Valitettavasti median kysymykset olivat kaikissa tenteissä toistensa kopioita. Ehdokkaat toistivat samoja fraaseja tentistä toiseen. Heikon median takia presidentin sisäpoliittista valtaa ei käyty kunnolla lävitse.

Media horisee omiaan kuten Joe Biden konsanaan

Presidentin sisäpoliittisiin valtaoikeuksiin kuuluvat mm. korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttien ja jäsenten valinta. Valtakunnan syyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän, oikeuskansleriin, apulaisoikeuskanslerin sekä kansliapäällikön valinnat. Unohtamatta Suomen Pankin puheenjohtajan ja Kelan johtajien valintaa.

Oikeusjärjestelmän tuomarit muokkaavat tulevaisuuden yhteiskuntaa kaikkein rajuimmin. Lainsäätäjien (kansanedustajat) roolit jäävät kakkoseksi, sillä lait jätetään tyypillisesti ”avonaisiksi”, jotta tulkinnan mahdollisuus jätetään työkalupakkiin.

Yksipuolinen media ei yhdessäkään presidenttipaneelissa synnyttänyt keskustelua presidentin sisäpoliittisista valtaoikeuksien roolista ja presidentin todellisesta vallasta. Oliko median tarkoituksena tietoisesti kaventaa keskustelua? Pelättiinkö, että Demlan (Oikeuspoliittinen yhdistys ry) valta suomalaiseen yhteiskuntaan nousee keskustelun keskiöön? Median rooliksi jäi joka tapauksessa horiseminen omiaan kuten Joe Biden konsanaan.

Selkä suoraksi ja Putin linjoille

Alexander Stubb valitaan sunnuntaina presidentiksi. Voitto on odotettu.

Pekan rooliksi jää ”ikuisen kakkosen rooli”. Hampaankoloon Haavistolla varmasti jää paljon. Miten suomalainen yhteiskunta tulevaisuudessa kehittyy ja antaako se Haavistolle ”vielä kerran” mahdollisuuden? Se jää tulevaisuudessa nähtäväksi.

Presidenttipaneeleissa Stubbin heikkoudeksi paljastui kaksi epäkohtaa. Suhtautuminen Venäjän presidenttiin ja Israel-politiikka. Molemmissa asioissa Haavisto osoitti ammattimaisempaa otetta.

Suomi tarvitsee suoraselkäisen presidentin, joka ei pelon iskiessä vaihda kiusaajan roolia kiusattuun. Kun Venäjän presidentti tai ítse piru soittaa Suomen päämiehelle, niin puhelimeen vastataan eikä piilouduta EU:n tai Naton selän taakse. Suomettumisen aika on ohitse ja kansankunnan isään pitää pystyä luottamaan.

Israelin, Lähi-idän ja juutalaisen kansan historian kertaaminen vahvistaisi presidentti Stubbin osaamista ja antaisi eväät itsenäisempään ajatteluun. Nyt Stubb peesaa liikaa Euroopan sosialististen medioiden viestiä pohtimatta tarkemmin mitä tulikaan sanottua. USA:n linjoilla kannattaisi pysyä ihan vaikka pelkästään DCA-sopimuksen hengessä.