Työn tuottavuuden kasvu ainoa keino pysyvään talouskasvuun
Kuten usein on toistettu jo kyllästymiseen asti, Suomen talouskasvu käytännössä pysähtyi liki kaksi vuosikymmentä sitten. Bruttokansantuote asukasta kohden ei ole kasvanut, vaikka näin on tapahtunut kaikissa keskeisissä kansainvälisen kaupan kilpailijamaissa. Olemme tälläkin hetkellä alle vuoden 2008 tason. Tämän lisäksi julkisen sektorin velkaantuminen on kasvanut, suorastaan räjähtänyt verrattuna muihin pohjoismaihin. Mm. terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden työllisten määrä vuosien 2007 – 2022 välillä kasvoi liki 80.000 hengellä. Samaan aikaan yksityissektorin teollisuuden työntekijöiden määrä väheni liki 90.000 hengellä. Yksinkertaistaen – edelliset saavat palkkansa siitä kertymästä, mitä tuo jälkimmäinen ryhmä tuo – olisi tuonut – kansantalouteen. Suunta on ollut huolestuttava jo kauan. Suomi ei ole ollut oikeasti pohjoismainen hyvinvointivaltio enää pitkään aikaan. Kansaa, äänestäjiä, on huijattu ottamalla velkaa velan päälle ja uskottelemalla, että ongelma korjaantuu, kun talouskasvu käynnistyy. Eipä se ole käynnistynyt.
Ehkä erikoista on tässä tilanteessa se, että kuluttajien luottamusindikaattori on, vaikkakin sahaten hieman edestakaisin, ollut periaatteessa nousussa joulukuusta 2022 alkaen. Ilmeisimmin hallitusvastuun siirtyminen oikeistopuolueille antaa luottamusta talouden korjaantumisesta. Kuluttajien luottamusindikaattori parani heinäkuussa 2025 parhaimpaan lukemaansa kahteentoista kuukauteen. Reilusti ollaan kuitenkin edelleen miinuksen puolella verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon. Kotitalouksien ostovoima kylläkin vahvistui vuonna 2024 johtuen inflaation hidastumisesta sekä käytettävissä olevien tulojen kasvusta.
Tuloverojen alentaminen on nopeahko tapa luoda kotimaista kulutuskysyntää ja sitä kautta talouskasvua. Se on kuitenkin vain ensiapu talouden sakkaamiseen eikä luo kasvua pysyvästi. Tämä on hyvä ymmärtää. Bruttokansantuotteen todellisen nousun, talouden elpymisen, tekee työn tuottavuuden nousu. Tässä onkin se Suomen talouden syvin ongelma. Tätä ei tarpeeksi selvästi ole kai tiedostettu. Pitkän aikavälin elintason nousu perustuu oikeastaan miltei yksinomaan työn tuottavuuden nousuun. Se tarkoittaa uusia teknisiä ja kaupallisia innovaatioita ja tietenkin – yksinkertaistettuna – kykyä tehdä työtunnin aikana enemmän. Muuta tietä nousuun ei ole.
Suomalaisen työn tuottavuuden kasvu oli 1910 luvulla keskimäärin liki 5 % vuodessa (Risto Murto) ja vastaavasti vielä 1990 luvulla 3,8 %. Välillä 2010 … 2020 se oli enää keskimäärin n. 0,7 % vuodessa. Myös viime vuodet ovat olleet heikon kasvun vuosia. Mitä tapahtui?
Kasvua työn tuottavuudessa ei ole ollut tilastojen valossa määrällisesti pitkään aikaan. Sitä ei missään nimessä korvata esimerkiksi huonosti työllistyvien ihmisten tuomisella ns. kolmansista maista. Se on ollut enemmänkin ideologista maailmanparantamista. Pysyvä ja vakaa nousu tulee tuottavuuden kasvusta ja se vaatii innovaatioita. Nyt tullaankin todelliseen ongelmaan poliittisessa päätöksenteossa. Tämä kasvu tulee pitkälti koulutuksen kautta. Se vaikuttaa hitaasti, yli useamman vaalikauden.
Asia siis kiteytyy koulutuspoliittiseksi. Kysymys: Kuinka monta esimerkiksi yhteisöpedagogia lisää tarvitaan vientiteollisuuden innovaatioihin? En väheksy humanistisen tiedekunnan maistereita ja tohtoreita, minua viisaampia ihmisiä. Kuitenkin, jos halutaan Suomeen pysyvää talouskasvua, tarvitaan heitä, joiden avulla – yksinkertaistettuna – työtunnin aikana tuotetaan enemmän ja jotka tuottavat innovaatioita. Tämä on kovin yksinkertaista, mutta poliittisessa, vaalikausien mukaan etenevässä päätöksentekomallissa vaikeaa. Koko ajan alenevat Pisa-tulokset ja koululaisten hyvinvoinnin huonontuminen siirtyvät sujuvasti eteenpäin myös jatko-opintoihin.
Pitkällä aikavälillä elintason kestävä nousu perustuu yksinkertaistettuna teknologisen kehityksen kautta tapahtuvaan työn tuottavuuden kasvuun. Kun uusia innovaatioita otetaan onnistuneesti käyttöön, tuottavuus ja ihmisten hyvinvointi kasvaa. Tuottavuuden kasvun lähteiden tutkimus on ollut erityisen mielenkiinnon kohteena 2000-luvulla, kun tuottavuuskehitys on yleisesti ollut heikkoa kehittyneissä maissa (Goldin ym. 2024). Suomessa yrityssektorin tuottavuuskehitys on ollut erityisen hidasta kansainvälisessä vertailussa finanssikriisin jälkeen. Se on jatkunut heikkona myös 2020-luvun alussa.
Työn tuottavuus pitää ehdottomasti saada kasvuun Suomessa. Muuten suunta ei pysyvästi muutu ja velkaantuminen – tulevilta sukupolvilta varastaminen – jatkuu.
Tekstin aiheet:
Vienti pitäisi saada kasvuun. Kyllä meillä riittää kaikille koulutustasoille töitä, kunhan talouden runko on kunnossa, ja se runko on vienti. Palkkojen korottamiseen meillä ei ole varaa eurossa, jolloin meillä olisi elettävä mahdollisimman alhaisella inflaatiolla. Maailmalla automaatio kasvaa kiihtyvällä vauhdilla, meillä ei juurikaan. Automaatio on kaiken perusta, jossa työpaikat muodostuvat sekä ohjelmoinnin, laitevalmistuksen että laitehuollon puolella, kun ja kaikki tuo antaa viennin monipuolistumisen kautta useita tuotantoketjuja alihankintana ja palvelualoina työpaikkoja. Ilman automaatiota Suomi jää jälkeen jopa kehitysmaista, eikä nykyisestä hyvinvoinnista tulevaisuudessa ole jäljellä kuin muisto vain.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Juuri näin, kaikista ei tarvitse tulla insinöörejä tai maistereita, eli pitää vain luottaa, että kyvykkäät koulutetaan ja avaavat vientimarkkinoita teollisuudelle. Tuossa kaiken ei tarvitse olla vihreänsiirtymän tavoitteen mukaista, teknologia käsittää kaikkea maailmassa.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä, totuus on se, että vienti muodostaa laajoja maan leikkaavia kulutusketjuja, ja on lopulta se joka pitää meidät leivässä ja antaa varoja tuontiin.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Yksinkertaistettuna: Kestävä talouden elpyminen ja elintason nousu tulee siitä, että Suomessa tehdään työtunnin aikana enemmän tulosta. Se tietenkin tarkoittaa paitsi työprosessien kehitystä, myös automaation jatkuvaa voimistumista siellä, missä se on mahdollista.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Tuohon on lisättävä, että parasta olisi, että työtunnit kohdistuvat sellaiseen tuotantoon, joka korvaa osaltaan tuontia. Näin se ei ole tärkeintä, että tunnit sisältävät tuottamatonta työtä, eli vaikka mitä tahansa voidaan nimetä työksi, jossa lihas liikkuu tai aivot käy täysillä ja verenpaine on huipussaan:) Tärkeintä on se, että valmiiden tuotteiden tuontia vähennetään, ja kriittisiä tuotteita tuodaan tarpeeksi, eli vaikka mikropiirejä tai raaka-aineita. Tärkeää on muistaa, että Suomi pärjäisi nykyään vaikka elintarviketuotannolla, koska esim. eteläisen Euroopan elintarvikkeet ovat suurelta osin suorastaan tappavia saastuneiden pohjavesien takia, ja vettä vaikka kasviksissa aina on. Italiassa mafia polttaa tai kaivaa maaperään myrkylliset teollisuusjätteet, raskasmetalleja, asbestia jne., koska se on jättimäinen bisnes.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Finland has the potential to lead world and ethical food production. With pristine soil, pure groundwater, and responsible farmers, we offer something rare: honest traceable, nourishing food. While other regions struggle with polluted fields and unclear origins, Finland stands for transparency and trust. This is more than export – it´s a cultural act. The export of clean food may prove even more impactful than the promises of green transition technologies: it touches lives directly, every day, and with lasting meaning. We dont´t compete on price – we compete on integrity. Our food carries values that nourish both people and the planet.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Vihreä siirtymä tekee meistä köyhiä, ja siihen metsäteollisuuden lopettaminen olisi suoraan taloudellinen itsemurha. Suomi elää metsistä. Ei vain puusta, vaan kaikesta mitä metsätyö mahdollistaa; työpaikoista, verotuloista, viennistä, huoltovarmuudesta ja yhteisöjen elinvoimasta. Metsätyöläinen ei ole vain yksittäinen työntekijä – hän on ketjun käynnistäjä, jonka työ ylläpitää sahoja, kuljetusyrityksiä, huoltoa, kauppoja ja kouluja. Hänen maksamillaan veroilla rahoitetaan myös työttömyysturvaa, koulutusta ja vihreää siirtymää.
Jos metsätaloudesta irtauduttaisiin, Suomi olisi kuin arabit ilman öljylähteitään; rikkauden lähde poissa, mutta riippuvuus rakenteisiin säilyisi. Vientitulot romahtaisivat, maaseutu hiljenisi, ja yhteiskunnan veropohja murtuisi. Tämä ei olisi siirtymä – vaan romahdus. Vihreä siirtymä voi olla välttämätön, mutta se ei voi toteutua taloudellisen todellisuuden kustannuksella. Metsät eivät ole vain suojeltava ekosysteemi – ne ovat myös elinkeino.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Demarit ja AY -liike uskovat, että tuottavuus nousee ja rahaa on kunhan vain saadaan lisää maahanmuuttajia. Määrällä on väliä, ei laadulla.
Migrin vihervasemmistolaisilla on agendana myöntää mahdollisimman paljon turvapaikkoja ja oleskelulupia. Pakolainen kun pääsee maahan häntä ei saada pois maasta. Tästä pitävät huolen valtion maksamat oikeusavustajat.
Ainoa oikea tie on tehdä Suomesta vähemmän huokutteleva turvapaikkaturistille.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Mikäli kansantaloudessa on pulaa työntekijöistä, on ratkaisu niiden tuominen muualta joillain houkuttimilla. Silloin täytyy tietenkin huolehtia, että tulijat ovat juuri niitä, joita tarvitaan ja että he aidosti haluavat tulla nimenomaan tekemään töitä. Tässä on kokemuksen mukaan suuria eroja eri kansallisuuksien välillä.
Viimeiset pari vuosikymmentä harjoitettu maahanmuuttopolitiikka ei ole ollut kansantalouden ja elintason kannalta millään lailla oikeaa.
Sitä on motivoinut maailmaa syleilevä punavihreä aate.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Sen 40 vuotta kun muistan, niin etusija kaupungin asuntoihin on ollut maahanmuuttajilla, koska on katsottu heidän olevan aina suurimmassa asunnontarpeessa.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Suomen Uutisten toiminta puheenjohtajistovaalien alla oli ala-arvoista! Puoluejohdon ja puolue-eliitin ehdokkaiden saavutuksia ylistettiin, johtokriittisistä ehdokkaista ei puhuttu.
WESTERHOLM oli ehdolla varapuheenjohtajaksi. PS-johto ”kiinnostui” yht äkkiä metsästyksestä ja maaseudusta.
Westerholm totesi jo helmikuussa 23 julkaistussa kirjassaan, että POIKKEUSLUVAT eivät SUURPETOPOLITIIKASSA toimi.
EU-vaaliohjelmassa PS suorastaan ”edellyttää” poikkeuslupia. Vanajalinnassa syyskuussa Peltokangas totesi, että Metsästyskirjan lainsäädännöllisiä muutosesityksiä EI TOTEUTETA.
Vaalien alla Jenna Simula ”jyrähtää” Suomen Uutisissa, että poikkeuslupapolitiikka ei toimi (yllättävää, että kerrankin Westerholmin linjalla).
Puolueen hallitussaavutuksiin LUETTIIN MM. SUURPETOJEN KANNANHOIDOLLINEN METSÄSTYS SYKSYSTÄ 25 ETEEN PÄIN!
Westerholm oli jo ajat sitten todennut koko suurpetoprojektin tuhoon tuomituksi. Kaikki olisi toisin, jos puoluejohto kerrankin olisi kuunnellut Westerholmi
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Jatkuu…
Westerholmin näkökantojen esiin tulos sensuroitiin, jäsenistöä ja kansaa bluffattiin jälleen kerran.
Nyt KARHUJEN KANNANHOIDOLLINEN METSÄSTYS KAATUI, SAMOIN KÄY SUSIEN YMS.
Lukekaa mitä Westerholm kirjoitti keväällä 24= https://blogit.perussuomalaiset.fi/arno-westerholm/arvio-tilanteen-kehittymisesta/
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Minua on aina ihmetyttänyt se, että blogeihin (niin omiini kuin kaikkien muidenkin) tulee oikeastaan aina kommentointia, joka ei millään lailla liity itse aiheeseen.
Odotan mielenkiinnolla, koska Ukraina ilmestyy taas tähänkin ketjuun . . .
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Suomi elää viennistä, mutta kilpailukyky ei synny ilman investointeja. Aikoinaan käytössä oli ns. investointivaraus, joka antoi yrityksille mahdollisuuden siirtää osan voitoista tuleviin hankintoihin verovapaasti. Se ei ollut tuki, vaan kannustin kasvuun.
Nykyiset yritystuet ylläpitävät olemassa olevaa, mutta harvoin rohkaisevat uudistumaan. Investointivaraus sen sijaan ohjaisi yrityksiä panostamaan automaatioon, tuottavuuteen ja vientikykyyn – juuri niihin tekijöihin, joilla Suomi pärjää globaalisti.
Viron veromalli näyttää, että ennen veroa voi toimia. Suomessa voitto verotetaan heti, vaikka se käytettäisiin kehitykseen. Jos haluamme, että suomalainen työ ei jää pelkäksi menneen ajan itsetunnoksi, meidän on rakennettava verotusta, joka tukee tulevaisuutta.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Näin on, ilman automaation voimakasta lisäämistä Suomi ei tule nousemaan taloudessaan, eli talouskunto joko pysyy kurjana velkaantuvana, ja suorastaan romahtaa, jossa viimeksi mainittu näyttää yhä todellisemmalta. Varmaankin pärjättäisiin ilman tuontia, kolhoosit tuottaisivat kauraa ja vettä riittää. Eurolla saa paljon ulkolaista krääsää, mutta eurot maailmalta ei tahdo tulla maahamme, eli vienti päivä päivältä vaikeampaa, koska se automaatio jyrää maailmalla halpaa, mutta myös jopa laadukkaampaa tavaraa, koska tietokone ohjattu tuotanto ei tee juurikaan virheitä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Nykyiset yritystuet nimenomaan ylläpitävät nykytilaa, tämän negatiivisessa merkityksessä. Se on oikea huomio.
Investointivaraus olisi yksi tapa edistää kasvua. Sen säännöt on tietenkin määriteltävä tarkasti.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Siihen voisi kehittää kevyen valvontamallin, jossa olisi mm. aikaraja, esim. kolme vuotta, ja sen jälkeen varat jäisivät passiiviseksi, eli kannattaa ottaa mallia myös sieltä aikaisemmasta systeemistä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Demari valehtelee aina. Ainakin minun talousluottamukseni on palautunut. Menetin sen, kun maata hallitsi jauhojengi sekä bile-Ilmari ja -Sanna. Rahaa oli, tosin velkarahaa eikä sitä vasemmiston mielestä tarvinnut maksaa takaisin. Korotkin hoituivat uudella velalla.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti