Ajattelin aluksi, että en ota kantaa koko Keskisarja-kohuun. Siitä on puhuneet ja kirjoittaneet niin monet jo aivan tarpeeksi. Mitäpä siinä enää minun, pienen ihmisen, kannanotoilla on merkitystä. Ihmettelen tosin edelleen, miten kansanedustajan käyttämistä sanoista voidaan saada aikaan kriisi, joka olisi voinut kuulemma kaataa jopa hallituksen. Seuraavassa kuitenkin yksi mahdollinen motiivi ja tarinankulku.

Monet ovat nimitelleet Petteri Orpoa lapaseksi ja ties miksi oikeastaan koko hallituskauden ajan. Hän on saanut palautetta hieman joka puolelta johtajuuden puutteesta. On naureskeltu tai nuristu – puolueesta riippuen – siitä, että kuulemma Perussuomalaiset vievät orkesteria eteenpäin. Olen tuosta Orpon johtajuuden puutteesta osittain samaa mieltä. Se ei tosin liity Perussuomalaisiin eikä Riikka Purraan. Tilanne olisi Petteri Orpolla sama, vaikka Perussuomalaisten tilalla olisi jokin muu puolue.

Teemu Keskisarja antoi ns. syötön vastustajan lapaan puheillaan a-studiossa. Vaikka sanoma ei virheellinen ollutkaan, olivat sanavalinnat sellaisia, että arvasin heti niistä alkavan melkoisen älämölön. Niinhän siinä kävikin. Punavihreä ryhmittymä aloitti heti pöyristelyn ja – tietenkin – rasismilaulun. Tämän olisi voinut olettaa hiljalleen loppuvan, kun älämölön kärki siirtyy itse budjettiriihen tuloksiin ja säästökohteisiin. Ovat ne nimittäin aivan mitä tahansa, eivät ne oppositiolle käy.

Petteri Orpo kuitenkin kai huomasi tilaisuuden tulleen. Hän tiesi saavansa niin opposition kuin myös punavihreäksi sokeroituneen median taakseen, kerrankin. Nyt tuli tilaisuus näyttää Perussuomalaisille kaapin paikka ja kuka on herra talossa. Itseäni huvitti tässä se, että hän tuohon näytökseen nimenomaan tarvitsi niin opposition kuin punavihreän median tuen. Kunnon taustavoimin uskalsi sitten laittaa kovat ukaasit. Hallitukseen otettu takiaispuolue RKP on tietenkin aina mukana, kun Perussuomalaista hallituskumppania pitää työpaikkakiusata.

Nyt savun hälvettyä (tällä kertaa ei jauhopölyn laskeuduttua . . .) saatiin hallituspuolueiden johtajien kesken aikaan kompromissi, jonka käytännön merkityksestä tietenkin saman tien on oltu näköjään hieman eri mieltä. Opetusministeri Adlercreutz halusi vielä näpäyttää hallituskumppani Perussuomalaisia. Hän rasismi-, ihmisarvo-, ihmisviha- jne. laulun vielä soidessa oppositiossa ja mediassa heitti pöydälle freudentalilaiseen tyyliin maahantulijoiden pisteytyksen. Tulipahan näytettyä, että RKP voi ladata eetteriin mitä tahansa ja punavihreä ryhmittymä median taustatuella nyökyttelee päätään. Vanha englantilainen sanonta “rules for thee, not for me” elää ja voi hyvin suomalaisessa politiikan arjessa.

Samaan aikaan Espoon Suurpellossa nainen ammuttiin kuoliaaksi lastensa silmien edessä. Se näytti olevan vain uutinen uutisten joukossa. Hallitus ei huolestunut, media ei jaksanut ihmetellä, Timo Haapala ei haukkunut Perussuomalaisia, opetusministeri ei reagoinut. On pelottavaa, että raaka murha on vain uutinen mutta väärät sanat poliitikon suusta keikuttavat maan hallitusta ja vievät palstatilaa viikkotolkulla. Muistaakseni eräs Intiassa syntynyt kirjailija nimeltään Erik Arthur Blair kirjoitti jotain kielletyistä sanoista ja miten niiden käytön estämisellä pidetään yllä kontrollia. . .