Perussuomalainen-lehdessä 2/2025 oli mielenkiintoinen artikkeli hallituksen verolinjasta.
Mielestäni tuloveron alentaminen on jonkinasteisista epävarmuustekijöistä huolimatta täysin oikea ja välttämätön toimenpide. Sillä saadaan kotimaista kulutuskysyntää lisää ja tämä vauhdittaa ainakin osittain talouden kasvua. Poliittinen vasemmisto ja ennen kaikkea ammattiyhdistysliike tietenkin vastustavat duunarin käteen jäävän palkan kasvua. Motiivit vastustamiseen ovat hieman erilaiset, mutta laulun sanat ovat yhteisiä.

Oikealla tiellä ollaan.

Silmiin pisti kuitenkin ylimalkainen ”…kansalaisjärjestöt tulisi ottaa vahvemmin mukaan talkoisiin.” Mieleen nousee kysymys, mitä kansalaisjärjestöjä nyt tarkoitetaan. Koko kolmas sektori asetetaan samaan nippuun ja annetaan ymmärtää, etteivät järjestöt osallistu talkoisiin. Kansalaisjärjestöjen todetaan nauttivan verotuksessa muita toimijoita edullisemmasta asemasta toiminnan yleishyödyllisyyden vuoksi. Emeritusprofessori Matti Virèn lataa, että ”nyt kolmas sektori on vain mukana syömässä yhteisestä kuormasta ja arvostelemassa verotettujen verotuksen alhaisuutta”. Melkoinen yleistys ja aliarvostus kolmannen sektorin – kansalaisjärjestöjen – toimintaan liittyen.
Mitähän kansalaisjärjestöjä emeritusprofessori nyt arvioi? Edelleen, mikä ”kuormasta syövä” järjestösektori (ammattiyhdistysliikettä lukuun ottamatta) on ottanut kantaa kansalaisten verotukseen? Suosittelen vilpittömästi kunnollista perehtymistä suomalaiseen järjestökenttään. Se on nimittäin varsin monimuotoinen niin rahoituksen kuin myös taustaideologian ja toiminnan suhteen.

Suomea voidaan sanoa järjestötoiminnan luvatuksi maaksi. Toimijoita on hieman yli satatuhatta ja jäseniä näissä yli kymmenen miljoonaa. Suuri luku selittyy sillä, että osa väestöstä kuuluu useampaan yhdistykseen. Järjestötoimintaa toki on monenlaista ja tuo yli satatuhatta pitää sisällään niin ammattiyhdistykset, ”tikkakerhot” kuin kaikki muutkin erilaiset harrastekerhot pienistä suuriin.
Ryhmä, joka kannattaa erottaa joukosta on kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä edistävät sote-järjestöt. Niitä on suunnilleen 10.700. Näistä n. 800 saa Stealta tukea toimintaansa.

En sanoisi, että nämä ”syövät yhteisestä kuormasta”. Päinvastoin, sote-järjestöjen toiminta on oleellinen ja tärkeä osa suomalaisen yhteiskunnan toimivaa arkea. Ne täyttävät sitä aukkoa, mikä jää hoitamatta julkisen sektorin terveydenhuollolta. Mukana on niin palkattua henkilökuntaa kuin myös n. puoli miljoonaa vapaaehtoista. Sote-järjestöt eivät kilpaile julkisen tai yksityisen terveydenhuollon kanssa. Ne täydentävät sitä.

Kun hallitus taittaa velkaantumista, ovat myös sote-järjestöt mukana talkoissa. Näiden järjestöjen vuoden 2024 avustusmäärä oli 384 miljoonaa ja se alkuperäisen suunnitelman mukaan laskee vuosittain, kunnes se on v.2027 enää 253 miljoonaa euroa. On selvää, että pelkästään toimintaa tehostamalla ei tällaisia säästöjä saada aikaan. Osa järjestöjen tekemästä työstä loppuu ja joidenkin järjestöjen koko toiminta on kokonaan vaakalaudalla. Järjestösektorilla on toki syytäkin tehostaa toimintaa ja miettiä erilaisten päällekkäisyyksien poistamista. Tällä rahoituksen leikkausvauhdilla kuitenkin hyvinvoinnin kannalta tärkeää toimintaa on monilta osin haasteellista, osittain jopa mahdotonta ylläpitää. Keväällä 2025 hallitus päätti leikata vielä 10 miljoonaa lisää.

Sote-järjestön tarkoitus ei ole tehdä taloudellista tulosta toimintaansa saamalla tukirahalla. Järjestöillä ei ole osakkeenomistajia, joille maksettaisiin osinkoa.
Haluaisin haastaa hallituksen tarkastelemaan järjestökenttää sen mukaan, mitä kukin toimija oikeasti tekee ja miten raha käytetään suhteessa toiminnan aikaansaamaan hyvinvointiin. Toivoisin myös avointa tarkastelua poliittisten kytkösten suhteen. Pitkään järjestötyötä vapaaehtoisena tehneenä olen oppinut ihmettelemään sitä epätasapainoa, joka mielestäni näyttäisi vallitsevan eri kolmannen sektorin toimijoiden julkisissa avustusmäärissä. Odotan myös mielenkiinnolla, uskalletaanko puuttua säätiöiden verovapauteen samalla, jos sote-järjestöt jonain päivänä palauttavat osan yhteiskunnalta saamaansa rahaa takaisin veroina.