Opettajakuntamme ja opetustoimi ovat etsineet sekä löytäneet valtakunnallisesti erinomaisia toimintamalleja arkisen koulutoimen pyörittämiseen vallitsevissa poikkeusoloissa. Nyt koulujen avauduttua ns. normaali arki on pikkuhiljaa palannut kouluyhteisöihin ja perheisiin.

Imatralla 18.5.2020 sekä Vantaalla äskettäin tapahtunut alaikäisten väkivallanteko herättää ymmärrettävästi suuria tunteita. Joten voisiko teknisillä apuvälineillä tapahtuva etäopetus olla osaratkaisu häiriköivän tai väkivaltaisen oppilaan hillitsemiseksi? Häiriköinnille altis oppilas suorittaisi opintojaan etänä määrätyn ajan. Oltuaan määrätyn ajan etäopiskelussa oppilas palaisi takaisin luokkayhteisöönsä. Mikäli häiriökäytös toistuu, määrättäisiin hänet uudelleen vastaavaan etäopiskeluun.

Tämä toimintamalli palauttaisi turvan ja koulurauhan muulle kouluyhteisölle.

On selvityttävä olisiko tuo toimintamalli lainsäädännöllisesti mahdollista? Mikäli se on mahdollista, on se otettava pikaisesti suunniteluun ja hyödynnettävä jo alkavalla syyslukukaudella 2020. ( Kirjoitus ja valtuustoaloite asiasta on tehty Imatralla toukokuussa 2020 )

Taustalla kulkisi normaalisti oppilaaseen kohdistuvat: lastensuojelu, rikos, korvaus- sekä sovitteluprosessit, mikäli häiriköivä oppilas on aiheuttanut toiminnallaan vahinkoa tai vammoja muille.

Kouluissa tapahtuvista lainvastaisista teoista tai rikoksista tehdään vuosittain useita eriasteisia selvityksiä ja tutkimuksia. Lisäksi eri vuosikymmenten aikana on asia ollut esillä varmuudella satoja kertoja. Miksi asiaa ei saada vihdoin kuriin? Onko kyse asenteista vai jäykästä lainsäädännöstämme?

Mielestäni on aivan turha enää selvityttää minkäänlaisia juurisyitä tai muutakaan tekoihin johtavia sosiaalisia tekijöitä. Ne ovat varmuudella tiedossa.

On pyrittävä ensisijaisesti etsimään napakoita toimintamalleja ilman, että asia etenee lainvastaisiin tekoihin syyllistyneen henkilön edun mukaisesti. Eihän yksi tai muutama henkilö voi myrkyttää muiden koululaisten ilmapiiriä, vai hyväksymmekö hiljaisesti sen?

Tällainen henkilö on pystyttävä tarvittaessa eristämään muusta yhteisöstä muun yhteisön turvaamiseksi. Lisäksi tukea tarvitsevat nimenomaisesti uhriksi joutuneet eivätkä ainoastaan aktiiviset häriköinnille alttiit nuoret.

On viimein konkreettisten ja napakampien toimintamallien aika! Nuorten syrjäytymisuhka on todellinen. Syrjäytymisestä on jo aivan liikaa konkreettisia esimerkkejä maassamme. Uhrien ja heidän läheisten mitta on ollut täynnä jo vuosikymmeniä. Anteeksi pyytämällä tai antamalla ei ongelma poistu.

Otteita lapsiasianvaltuutetun 2019 raportista:

” Koska kiusaamisessa ei ole tapahtunut kovin jyrkkää laskua, tulee oppilaiden välisiin suhteisiin jatkossakin panostaa ja erilaisia kiusaamista ehkäiseviä ohjelmia edelleen edistää. Kiusaamista ehkäisemään on opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän loppuraportissa esitetty mm. sellaisen toimielimen perustamista Suomeen, jonka tehtävänä olisi tehokkaiden kiusaamista ehkäisevien menetelmien välittäminen varhaiskasvatus- ja kouluympäristöihin.

Lopulta kiusaaminen kilpistyy ihmisten toisiaan kohtaan kokemaan kunnioitukseen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että kiusaamisen ehkäisemisessä avainasemassa ovat aikuiset, joiden tehtävänä on lapsen oikeuk- sien sopimuksenkin perusteella kasvattaa lapsia toisten ihmisten kunnioitukseen ja suvaitsevaisuuteen niin koulussa kuin muualla yhteiskunnassa. On tärkeää, että kiusaamisen vastainen työ aloitetaan jo varhaiskasvatuksessa.

Kouluympäristön turvallisuus ei liity vain oppilaiden välisiin suhteisiin. Kouluja ympäröivä liikenne ja koulurakennukset ovat olennainen osa koulupäivää.

Terveys ja hyvinvointi ovat olennainen osa koulupäivää. Lapsiasiavaltuutettu on muistuttanut kuntia turvallisen koulumatkan merkityksestä kirjeellä elokuussa 2019. Sisäilmaan liittyvät ongelmat ovat usein lapsiasiavaltuutetulle osoitettujen kansalaisyhteydenottojen syynä, samoin kuin levottomuutta aiheuttavat avoimet ja muuttuvat luokkatilat. Rauhaton oppimisympäristö vaarantaa erityisesti erilaisista tarkkaavaisuuden häiriöistä kärsivien lasten oikeuden opetukseen. Oppilaiden vähentyessä kuntien on aiempaa haastavampaa ylläpitää koulukiinteistöjä, eikä investointi uusiin, kestäviin ratkaisuihin ole houkuttelevaa. Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että toimiva koulu on tärkeä vetovoimatekijä lapsiperheille ja investointi pitkälle tulevaisuuteen. Kuntia tulee tukea ylläpitämään, peruskorjaamaan ja rakennuttamaan lapsille turvallisia oppimisympäristöjä. Rauhaton oppimisympäristö vaarantaa erityisesti erilaisista tarkkaavaisuuden häiriöistä kärsivien lasten oikeuden opetukseen.

Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että rikoksia tekeville nuorille tulee antaa systemaattisemmin pitkäkestoisia palveluja ja kehittää nuorisososiaalityön ja nuorisotyön palveluja heidän auttamisekseen. Eri toimialojen tulee selkeyttää vastuunjakoaan ja työn koordinaatiota tulee parantaa.

Vuonna 2019 lapsiasiavaltuutetulle saapui yhteensä 615 yhteydenottoa,

127 koski koulumaailmaa. Yleisin yhteydenottaja kouluun liittyvissä yhteydenotoissa oli vanhempi, joka pyysi neuvoa tai konkreettista apua kunnan tekemään päätökseen lapsen koulukuljetuksesta. Toiseksi useimmin yhteydenotossa toivottiin apua tai neuvoa kouluverkostoon liittyvissä kysymyksissä, jotta yhteydenottajan kunnassa ei lakkautettaisi kouluja, ja myös koulujen sisäilmaongelmat ja koulukiusaaminen nousivat usein esiin.”