Irtisanomissuojan heikennys eriarvoistaa ja luo tulkintoja
Hallitus suunnittelee työsopimuslain irtisanomisperusteiden heikentämistä alle 10 työntekijää työllistävissä yrityksissä. Lausuntokierroksella olevalla lakiesityksellä on näin jo lähtökohtaisesti työntekijöitä eriarvoistava vaikutus sen mukaan, minkä kokoisessa yrityksessä työntekijä työskentelee. Lakimuutoksen tavoitteeksi taas on esitetty työllistämisen kynnyksen madaltaminen pienissä yrityksissä, sillä niissä virherekrytointi voi tulla hyvin kalliiksi. Todellisuudessa virherekrytointikustannuksia syntyy jo ennen varsinaista rekrytointia ja todennäköisesti virherekrytointi todetaan suhteellisen pian rekrytoinnin jälkeen. Tällöin koeajan käyttö helpottaa irtisanomista. Virherekrytoinnista ei mielestäni voida puhua silloin, kun työntekijä on työskennellyt yrityksessä jo vuosia.
Hallituksen esitys sisältää lauseen:” Muutoksilla pyritään vaikuttamaan joko työllisyyden tai tuottavuuden kasvuun tai molempiin.” Lauseessa sanalla ”tai” on tässä suuri merkitys ja todennäköisesti se on tarkkaan harkittu. Näin hallituksen pyrkimyksenä ei tarvitse olla ihmisten työllistymisen parantaminen, vaan pelkästään yritysten tuottavuuden kasvu. Olisi mielenkiintoista tietää onko lause muotoiltu nykyiseen muotoonsa ennen lakimuutoksen vaikutusten arviointia vai sen jälkeen. Selvityksissä nimittäin korostuvat epävarmuustekijät ja pienet odotukset yritysten työllistämisvaikutuksista.
Irtisanomissuojan heikentämisellä on todennäköisesti sekä rekrytointeja että irtisanomisia lisäävä vaikutus ja siitä johtuen nettovaikutus työllistävyyteen voi jäädä hyvin vähäiseksi. Sen sijaan tuottavuuteen lakimuutoksella voi olla positiivinen vaikutus. Samalla kun työntekijän irtisanominen helpottuu, tavalliselle perusduunarille se luo ensinnäkin epävarmuuden ilmapiirin. Epävarmuus taas vaikuttaa muun muassa ostokäyttäytymiseen ja jopa perheen perustamissuunnitelmiin. Toiseksi, jos työntekijän irtisanomisen kynnys työntekijästä johtuvasta syystä lainsäädäntöteitse madaltuu, nykyisen työttömyysturvalainsäädännön mukaan työttömäksi päätyneelle määrätään kolmen kuukauden karenssi. Tämä on kohtuuton tilanne, vaikka hallitus onkin nyt luvannut lieventää työttömyysturvakarenssia.
Sisällöllisesti lakiesityksessä ehkä ongelmallisinta on säädösehdotus, jonka mukaan alle 10 työntekijän yrityksissä irtisanomisperusteeksi riittää vähäisempi työvelvoitteen laiminlyönti tai rikkominen tai epäasiallinen käyttäytyminen, jos se horjuttaa työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta tai vaikeuttaa työnantajan tai työyhteisön toimintaa. Näin muotoiltuna lakiesitys mahdollistaa liian tulkinnallisuuden eikä kiellettyjen irtisanomisperusteiden ja irtisanomista edeltävän varoituskäytännön säilyttäminen ennallaan asiaa muuksi muuta. Sanoi ministeri Lindström asiasta mitä tahansa.
Lakiesityksen muotoilussa haluan nostaa esille muutaman seikan. Laissa on tärkeää eritellä ne vähäiset laiminlyönnit ja rikkomukset, jotka toistuessaan voidaan katsoa olevan riittävä peruste irtisanomiselle. Listan tulisi olla mahdollisimman lyhyt ja edelleenkin perusteiden tulisi olla kohtuullisen painavia. Ellei tarkennuksia tehdä, työnantajalle jää tulkinnanvaraa, mikä taas heikentää työntekijän asemaa.
Toinen tulkinnanvaraa jättävä ja samalla mielivaltaiselle kohtelulle altistava irtisanomisperuste on työntekijän epäasiallinen käyttäytyminen. Ihmiset tulkitsevat tai haluavat tulkita toistensa käyttäytymistä eri tavoin ja negatiivinen tulkinta voi hyvinkin olla subjektiivista, tietystä henkilöstä itsestään johtuvaa. Laissa pitääkin olla määriteltynä epäasiallisen käyttäytymisen rajat niin, ettei tilaa jää henkilökohtaisille mielipiteille ja tuntemuksille eli niin sanotulle pärstäkerroinajattelulle.
Tekstin aiheet:
Tuota kyllähän tuollainen tuntuu vakaampiin olosuhteisiin tottuneelle järkyttävältä. Meillä on tuudittauduttu siihen uskoon, että kun vain saa jalkansa oven väliin, niin tili on taattu. Tekemisen kanssa niin ei sitten väliä olekaan. Toki tämä koskee pientä vähemmistöä, mutta kuten on opittu niin he pitävät suurinta ääntä ja alistavat enemmistön tahtoonsa.
Venhoja aikoja ei ehkä kannattaisi vetailla, mutta kyllä ennen oli tavanomaista, varsinkin maaseudulla, että töissä pidettiin niin kauan kuin tarveta oli ja sitten ulos.
Tätä periaatetta joutuvat vieläkin noudattamaan mm. ne rakennusalan porukat, joiden työsuhde päättyy kun raksa valmistuu. Tietysti kunnallinen tai valtiollinen virka takaa tasaisen tulon, teki hommansa sitten miten teki. Raksan tyyppien on oltava koko ajan skarppina. Jos ei ole loppuu hommat kyllä äkkiä. Kaiki kunnioitus ja arvostus heille.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Onkohan hallitus ja pienemmät työnantajat ollenkaan ajatelleet irtisanomisen helpottavaa lakia ajaessaan että voi kääntyä niin että ammatti henkilöt eivät uskalla tulla pieneen firmaan töihin jos tarjolla on vastaavia töitä isommassa firmassa missä työsuhdeturva on parempi kuin pienemmissä, kun puusilmäisesti ajetaan jotain asiaa , niin ajatus katkeaa eikä pystytä ajattelemaan kokonaisuus vaikutusta.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
> ammatti henkilöt eivät uskalla tulla pieneen
> firmaan töihin jos tarjolla on vastaavia töitä
> isommassa firmassa
Ei pieniä firmoja tuulen päälle rakenneta. Että ne tarvitsisivat ammattihenkilöitä töihin. Pieni firma ylipäätään on olemassa, koska on ammattihenkilö: yrittäjä ja omistaja itse.
On aivan totta, että moni ammattitaitoinen hakeutuu isomman firman leipiin. Tulee pieneen firmaan vain isolla palkalla, jota TES-sitoutunut iso firma ei voi maksaa.
Työllistymisen kannalta katsoen ammattihenkilöllä ei ole ongelmia työllistyä lyhyenkään työsuhteen tai mielivaltaisen irtisanomisen seurauksena.
— Hän kyllä aina töitä löytää. Tosin aika ajoin saattaa joutua tyytymään siihen palkkaan kuin keskivertoisetkin työntekijät, TES-palkkaan.
— Sen sijaan, jos pikkufirma jättää tuolle ammattihenkilölle pahan mielen, ei hän tule enää uudestaan töihin. Ei edes isolla rahalla.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti