Vuonna 2012 Suomessa asui yksin yli miljoona ihmistä, joista yli puolet pääkaupunkiseudulla. Yksinasuvilla on 80 % suurempi riski sairastua masennukseen Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan, jonka laati dosentti Laura Pulkki-Råback yhteistyössä Työterveyslaitoksen ja THL:n tutkijoiden kanssa.

Yksinasumisen todettiin lisäävän alttiutta aloittaa masennuslääkkeiden käyttö niillä, jotka eivät ole niitä aikaisemmin käyttäneet. Tällä hetkellä Suomessa yksinasuvia on yli puolet koko väestöstä. Vuonna 2019 jo 1.2 miljoonaa asui yksin ja 45 % asuntokunnista oli yksinasuvia. Merkillepantavaa on se, että yli 65 vuotiaista 350 000 asuu yksin.

Moni näistä on todella yksinäisiä ja avun tarpeessa. Yksinäisyys nakertaa sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Tilastojen mukaan yli 65 vuotiaista tekee 200 itsemurhan vuodessa eli neljä henkilöä viikossa!

Yksinäisyyteen on monta syytä. Haitallisesti yksinäisten mielenterveyteen vaikuttaa naisilla taloudelliseen asemaan liittyvät asiat ja miehillä sosiaalisen verkoston puuttuminen. Ikääntyessä liikkumisen rajoitteet, pitkät välimatkat läheisiin, heikko toimeentulo tai huono kuulo tai näkö voi johtaa eristäytymiseen. Monet tavalliset ja arkiset asiat jäävät helposti tekemättä, jos niihin tarvitaan apua tai rahaa.

Kelan tilastojen mukaan 2017 mielialalääkkeitä käytti 400 000 ja 2018 jo 500 000! Yksinäisten ja masentuneiden ikäihmisten kohtalo saattaa usein olla viranomaisten heittopusseiksi joutuminen.

Vuoden 2020 koronarajoitukset ja eristykset ovat entisestään lisänneet yksinäisyyttä ja mielialalääkkeiden käyttöä. Koronavuoden 2020 aikana tilanne on siis pahentunut entisestään. Yksinäiset vanhukset on suljettu koronavankeuteen yksiöitten ja kaksioittensa turvalukkojen taakse. Monen heistä elämää piristää vain kerran viikossa kodinhoitaja tai sovittu siivooja, jos sellaiseen on varaa. Jos sukulaisia on, niin he käyvät vain kippaamassa ruokakassin kotiovella. Ei ihme, että mielenterveysongelmat ovat kasvaneet.

Onko tämä se maailman onnellisin hyvinvointivaltio? Kenties oman arvion mukaan tai keskimääräisten tunnuskriteerien perusteella maailman onnellisin, mutta ikävä tosiasia on, että yksinäisten onnettomien määrä on kasvussa eikä laskussa.

Viimeiset kymmenen vuotta Suomen hyvinvointivaltiota on pidetty pystyssä velkarahalla. Nyt menee jo niin hyvin, että voimme rahoittaa miljardeilla Välimeren maiden elämäntapaa ja -muotoja tosin – vain lainatulla rahalla!

Yksinäisyys on piilossa oleva ilmiö eivätkä ihmiset tohdi tuoda sitä esille. Yksinäisyyteen vastaus on yhteisöllisyys. Mitä kotikuntamme voisi tehdä asialle? Seurakunnat ovat järjestäneet ystäväpalvelua ja kotikäyntejä, mutta valtion viranomaiset ovat panneet seurakuntien ovet säppiin. Iso osa yksinäisistä ei edes käy seurakunnissa.

Voisiko ajatella, että hyväkuntoisia työttömiä voisi velvoittaa käymään esimerkiksi yksinäisten luona, sosiaalisessa kanssakäymisessä, kävelyillä ja auttaa ostoskäynneillä, mikä olisi varsin pieni vastine ilmaiselle yhteiskunnan antamalle työttömyystuelle. Omassa asunnossa jököttäminen vaikuttaa täsmälleen päinvastaiseen suuntaan.

Thomas Kämper

Kuntavaaliehdokas 515

Vantaa

Uusimaa