Miksi kysyminen on niin vaikeaa? Tätä olen monta kertaa pohtinut, kun kyseessä on ikäihmiset. Hyvinvointi ja turvallisuus tulisi laittaa etusijalle myös vanhusten kohdalla. He ovat tätä maata rakentaneet ja hoitaneet meitä, kun olimme pieniä tai muuten avun tarpeessa. Nyt on meidän vuoromme auttaa avun tarpeessa olevia auttajiamme. Kuntapäättäjien tulisi kysyä suoraan ja rehellisellisesti, miten meidän vanhuksilla menee? Sivukylillä asuvia ei saa jättää tästä joukosta pois. Nykyään on runsaasti eri muotoja auttaa kotona asuvaa vanhempaa ihmistä. Apuvälineet ovat kehittyneet. On ateriapalveluja, kyydityspalveluja jne. Itselleni on jäänyt tunne, että herkästi unohdamme läheistemme olemassa olon. Vanhukset itse eivät välttämättä jostain syystä osaa tai kehtaa ottaa yhteyttä ja pyytää apua. On opittu pärjäämään omillaan.

Rahaa tuhlataan helposti ei niin tärkeisiin hankkeisiin. Mutta millä mitataan ihmisen hyvinvointi ja elämänlaatu? Kaikki kuntalaiset ovat yhtä arvokkaita. Opetellaan kysymään myös ikäihmisten mielipiteet, tarpeet, toiveet ja unelmat. Kotona asuminen on tärkeää vanhukselle. Jos se on mahdollista tukitoimien avulla, miksi emme tarjoaisi niitä. Tästäkin asiasta tulisi neuvotella yhdessä ja kysyä haluaako ihminen elää kotona tai kenties jossain muualla.

Huolehditaan omista ikäihmisistä!

Viitasaari 24.02.2021

https://www.perussuomalaiset.fi