Viime päivinä on puhuttu paljon Euroopan laajuisesta pakolaiskriisistä suomalaisessa mediassa. Suomessa on puhuttu turvapaikanhakija kriisistä. On oltu huolissaan majoituksesta ja monesta muusta asiasta. YLEn Aamu-TV on aamusta toiseen jauhanut propagandamaisesti turvapaikan hakijat sitä ja turvapaikan hakijat tätä. Kukaan kuitenkaan ei ole missään kohtaa jäänyt kysymään milloin aletaan avaamaan keskuksia suomalaisille asunnottomille tai milloin heiltä aletaan kokoutumaan takaisin yhteiskunnan jäseniksi. Miksi heidät on unohdettu?

Turvapaikanhakijoiden vyöry on innoittanut mielenosoituksia turvapaikkashoppailua vastaan. Se ei sinänsä juurikaan ole palstatilaa saanut, sen sijaan pukeutuminen maajoukkueen fanipaitoihin on. Suomi on ottanut ja ottaa vastaan turvapaikan hakijoita ns. turvallisista maista, kuten Ruotsi ja kun sitä meni ministeri arvostelemaan saatiin suuri ja kauhea hulabaloo aikaan. Oikein ruotsalainen mediakin kävi kertomassa, miten huonosti Suomi “pakolaisia” kohtelee, vaikka niillä (ainakin osalla) on oikein omat laukunkantajat. Maahanmuuttovirasto on johtajansa suulla on huolissaan sijoituspaikoista ja patistaa kuntia osoittamaan tiloja, kun eivät sitä kuulemma ymmärrä itse tehdä. Hän muistuttaa, että vastaanottotoiminta on kasvuala. Kyllä, tuohan se, tosin työtä, josta tulee kustannuksia, tilojen, palkkojen ja monen muun asian muodossa, mutta se “työ” ei vain tuota mitään. Hyödyn vain korjaa jotkut muut tahot. Kävipä pääministerikin kertomassa julkisuudessa, että turvapaikkapolitiikkamme on muuttunut siitä kun hallitusohjelma on kirjoitettu.

Suurimpana tässä ehkä lienee kuitenkin se, että osa hakijoista saakin turvapaikan. Seuraavaksi ollaan huolissaan siitä, että mihin turvapaikanhakijat päätyvät asumaan. Hallitus onkin toimimassa, joskaan ei tässäkään kohdin kantaväestön edunmukaisesti, vaan nimen omaan päinvastoin. Toisaalta ollaan valmistelemassa sitä, että ARA-rahoitteisiin asuntoihin palautettaisiin tulorajat. Tämä käytännössä evää töissä käyvät ihmiset ARA-rahoitteisten asuntojen ulkopuolelle. Kun tuloja ajoittain tarkastellaan, niin tämä tiputtaa yksityisille vuokramarkkinoille myös ne jotka sattuvat työllistymään. ARA-rahoitteisia asuntoja on pääsääntöisesti kuntien, erityisesti kasvukeskusten, omat asunnot. Lisäksi ARA-rahoitteisia asuntoja on laajasti mm. SATO ja VVO kaltaisilla toimijoilla. Näin toimimalla varmistetaan se, että kaupunkien ja institutionaalisten sijoittajien vuokra-asunnoissa tulevaisuudessa asuvat ne joiden vuokran maksaa yhteiskunta, koska työn vastaanottaminen ei kannata, jos ylipäätään on mahdollista.

Toinen temppu millä asuntoja turvapaikanhakijoille ollaan tumppaamassa laajasti asumaan kaupunkeihin on lakimuutos, jolla turvapaikanhakijat menisivät käytännössä suomalaisen ohi asuntojonossa. Lakiesitys tulisi toteutuessaan nopeasti heikentämään myös ARA -vuokra-asuntojen asukasrakennetta suurimmissa kaupungeissa sekä johtaisi asuinalueiden välisten erojen kasvuun ja lisäisi segregaatiota. Nämä puolestaan vaikuttavat varmasti ja radikaalisti vuokratalo-alueilla omistusasuntojen hintaan.

Yhteiskuntamme voi jotenkin kovin sairaasti. Jo viisi vuotta sitten Helsinki aloitti ns. positiivisen erityiskohtelun. Käytännössä työhönoton ohjeistuksessa asia on mainittu näin: “…työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä…” Myös esimerkiksi Espoossa vastaava käytäntö on ollut ja Espoon kaupunki joutuikin myöntämään etnisen syrjinnän ja syrjineensä suomalaisia.

Kun nämä turvapaikanhakijat tulevat maahan he ohittavat täkäläiset avuntarvitsijat. Saatuaan oleskeluluvan, he ohittavat täkäläiset kämppäjaossa ja kun saavat kämpän he ohittavat täkäläiset työpaikkojen jaossa ja kuten tänään luimme niin heidän lapsensa ohittavat täkäläiset arvosanoissa, vaikkakaan ei osaamistaidossa. Oisikohan ihan oikeasti nyt pikkuhiljaa aika huomioida myös täkäläiset ihmiset -suomalaiset?