Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho painottaa, että keskustelua on käytävä myös muiden kuin samanmielisten maiden kanssa. Vastakkainasettelun kiihtyessä tämä onkin syytä muistaa. (https://www.suomenuutiset.fi/halla-aho-on-keskusteltava-myos-muiden-kuin-samanmielisten-maiden-kanssa/ )

Maailmalla kilpavarustelu kiihtyy, jossa Trump ja Putin ovat avainasemassa, ja jossa Suomi on puolensa valinnut – hyvä niin. Mutta Ukrainan tilanne ja Lähi-idän konfliktinen tilanne koskettavat Eurooppaa ja Natoa hyvin tiiviisti, jossa näköpiirissä ei ole valoa ainakaan vielä nähtävissä.

Viime päivät on uutisoitu puolustusmenoista ja niiden kasvavista tarpeista. On totta, että Suomen pitää panostaa turvallisuuteensa, koska ilman sitä meillä ei ole mitään muuta. Turvallisuuden takaaminen on valtion ykköstehtävä.

Kuitenkin analyyttinen ja rakentava kansalaiskeskustelu on tyyntynyt täysin. Taloudesta ja sen eri tunnusluvuista kiinnostuneena, en voi olla nostamatta esille puolustusmenojen nostoa 5 % BKT:sta. Suomen kannalta tämä tarkoittaisi mittavia lisäleikkauksia esimerkiksi soteen ja moneen muuhun julkistalouden budjettimenoihin, ainakin niin kauan kuin talouskasvu on heikkoa. Keskustelu myös SAFE-rahastosta on tapetilla, joka tosiasiallisesti on talouden väline, jossa jokainen EU-maa rahoittaa puolustusmenojaan, kuitenkin velaksi, mutta eri tavalla kuin suorana tulonsiirtopakettina.

Kysymys kuitenkin kuuluu, onko järkevää nostaa valtion budjettitaloudessa yksi osa näin merkittävään asemaan – velaksi? Esimerkiksi varusmiesajan laskeminen puolustusmenojen menoiksi herättää keskustelua Suomen eduskunnassa (https://yle.fi/a/74-20149637). Vastaavasti kuitenkin Espanja ja USA on jo ilmoittanut, etteivät ne tule yltämään 5 % tavoitetasolle. (https://yle.fi/a/74-20168829) (https://www.politico.com/news/2025/06/20/trump-says-the-us-doesnt-have-to-meet-nato-spending-goal-00416154 ).

Nyt pitäisi siis osata asettaa Suomen etu edelle. Mikä on valtion budjettitaloudessa tärkeintä, mutta toisaalta oikeudenmukaista ja kohtuullista, eri tunnusluvut huomioiden. Suomen on myös ymmärrettävä Natossa liikkumavaransa ja kaikkein läheisimmät kumppaninsa, viimeistään nyt, kun USA on hyökännyt Iraniin ja maailmanpoliittinen tilanne kiristyy Trumpin myötä. Ei ole myöskään takuita, pysyykö USA Naton jäsenenä Trumpin valtakaudella. Suomen pitäisikin nyt osata valita liittolaisensa Natossa oikein. Suomen tärkeimpiä liittolaisia Natossa (ja Natosta huolimatta) ovat Baltian maat ja Ruotsi. Suomen ei siten tule toimia Natossa USA:n sätkynukkena.

Perussuomalainen on maltin ja terveen järjen puolella, jossa suomalainen tulee aina ensin. Natossa on siten pyrittävä löytämään samanmielisten maiden kanssa yhteinen sävel ja liittolaisuuksia – aivan kuten EU:ssakin teemme. Meidän on varauduttava, mutta emme saa laskea puolustamme, tai sen rahoituspäätöksiä arvaamattoman ja öykkäröivän Trumpin varaan, joka Natoa nyt johtaa – tai jopa hajottaa.