Arvoisa lukija. Muistatko ajan, jolloin olit pieni tyttö tai poika, sellainen hiekkalaatikkoikäinen? Silloin

paistoi aina aurinko, hiekka oli sopivan muotoutuvaa, kavereitten kanssa oli kiva rakennella erilaisia

hiekkakakkuja tai hiekkalinnaa. Jokaisella oli vähän erilaiset muotit ja siivilät, lapiot. Sehän se vasta

mukavaa oli!

Leikeissä usein ajauduttiin riitoihin. Siihen ei kummoista syytä aina tarvittu. Ja heti kohta kaveri oli

tyhmä ja pöljä. ”Ikinä en leiki sinun kanssasi!”, todettiin yhdestä suusta. Hiekkaa peuhdottiin puolin ja

toisin. Yleensä joku suutuksissaan särki lopulta koko leikin. Paikalle haettiin sitten auktoriteetti

ratkomaan tilannetta.

Muistatko, että aina se oli toisen vika, kun sopuisat leikit menivät pieleen? Koskaan sitä syytä ei tahtonut

itsestä löytää. Taitava ”auktoriteetti”, äiti tai isä tai opettaja, osasi tyylikkäästi hoitaa ristiriitatilanteet

muistuttamalla, miten paljon mukavampaa on leikkiä yhdessä kuin yksin. Ja, ettei ole aina väliä, kuka

sen aloitti, vaan miten osataan kauniisti lopettaa. Anteeksi pyydettiin puolin ja toisin. Kerättiin heitellyt

leikkitavarat yksissä tuumin ja hymyssä suin jatkettiin kavereina eteenpäin. Muistatko?

Tämä hiekkalaatikkovertaus on noussut mieleeni osallistuessani Facebookin keskusteluihin. Niissä

keskusteluissa kaivetaan esiin kaikki vanhat asiat, tekemiset ja tekemättä jättämiset, kaikki luulot ja

olettamat, kaverien ja omat. Miltei isovihan ajoista tähän päivään, jotta saadaan esitettyä asiat

mahdollisimman kärjekkäästi. Katso, mullapa on tämmöinen lapio! Kaveri osallistuu keskusteluun

tuomalla oman ”siivilänsä” ja kolmas oman ”kakkumuottinsa”. Siinäpä se soppa sitten sankossa

sakenee. Ja meneehän siinä lopussa puurot ja vellit sekaisin.

Usko pois, arvoisa lukija, suunnattoman hilpeätä luettavaa. Parhaimmillaan siitä saa hyvät naurut ja

mikäli huonosti käy, niin löytää itsensä peuhtomasta sitä kuvaannollista hiekkaa. Silloin ei enää naurata.

Nolottaa. Käsi sydämellä, onko tuttu tilanne myös Sinulle?

Politiikka. Yhteisten asioiden hoitaminen näyttää myös välillä olevan hiekkalaatikkoikäisten peuhtomista.

Jotta emme aina hakisi vastakkainasettelua, halusin etsiä niitä arvoja tai asioita, jotka ovat puolueita

yhdistäviä. Nimenomaan sellaisia asioita ja arvoja, jotka ovat myös Perussuomalaisille tärkeitä.

Totuushan lienee, että ihmisillä on lähtökohtaisesti toisiaan enemmän yhdistäviä asioita kuin erottavia

asioita. Näin voisi siis ajatella olevan eri puolueidenkin välillä. Tällaiseen tulokseen päädyimme ystävän

kanssa, joka vaikuttaa SDP:ssä. Totesimme, että poliittisesta viitekehyksestä huolimatta, meillä on

keskenämme enemmän asioita, joista olemme samaa mieltä kuin asioita, joista olemme jyrkästi eri

mieltä. Se on rikkautta se. Näkökulmien erilaisuus.

Arvopohjaltaan Perussuomalaiset, Keskusta ja Kokoomus eivät juuri poikkea. Kaikkien juuret ovat

enemmän ja vähemmän samoissa hyvissä arvoissa: koti – uskonto – isänmaa. Se, miten ne painottuvat

tai näkyvät edellä mainituissa puolueissa, vaihtelee ja painottuu sitten valitun toimintatavan mukaan

kulloinkin vallitsevana aikana. Kaikki puolueet näkevät tärkeänä, että suomalaiset nuoret ja lapset saavat

korkeatasoista koulutusta. Samoin työ ja se, että ihmisillä on työtä, ovat huolenaiheina jokaisessa

puolueessa.

Mitä yhteisiä arvopohjaa Perussuomalaiset löytävät Vihreiden kanssa? Huoli ilmastonmuutoksesta ja

luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä nousevat yhteisiksi konkreettisiksi huolenaiheiksi.

Perussuomalaiset puolustavat tärkeitä vahvoja arvoja, kuten perhearvot ja hyvät suomalaiset perinteet.

Näissä meillä on Kristillisdemokraattien kanssa sama pohja.

Tulo- ja varallisuuserojen kasvaminen, syrjäytyminen, ovat sellaisia asioita, joita Perussuomalaiset

haluavat vähentää samoin kuin Vasemmistoliitto. Voitanee siis todeta, että puolueilla on paljon toisiaan

yhdistäviä asioita ja arvoja. Ne ovat ratkaisuvaihtoehdot, joista ne erot syntyvät. Kuvainnollisesti ne

hiekkalelut, lapiot ja siivilät, joita jokainen tuo leikkiin mukaan. Tarkoituksena kaikilla on silti tehdä ”Hyvä

kakku”. Yksin hyvä – yhdessä monin verran parempi.

Tarja Leinonen-Viinikka

Kuusamon Perussuomalaiset ry

puheenjohtaja