Kyllä tämä suomalainen demokratia on nykypäivänä sillä tasolla, että jokin termi sen tilaa pitää lanseerata kuvaamaan. Joten tuossa on nyt jokusen päivän harmaalohko miettinyt, että mikä termi tätä demokratian irvikuvaa kuvaa parhaiten. Ja tänään siihen löytyi selkeä vastaus – se termi on demarikratia. Ja se on oikeasti osuva.

Demarikratialla tarkoitan sitä, että käytännössä suurin osa suomalaisista puolueista hieman eri vivahteilla ja hieman eri logoilla varustettuja demareita. Tämä näkyy muutamassa asiassa. Suurin osa puolueista on jonkun eturyhmän etujen ajajia. Demarit ay-liikkeen, kokoomus EK:n jne. jne. Tämä näitten eturyhmien sävyttämä ”the puolue” harrastaa sitten niin sanottua sinulle-minulle-jakopolitiikkaa. Se ei ole muuttunut mihinkään vuosikymmenien saatossa. Kaikki istuvat ministeri-Audin takapenkille, kun saavat tarpeeksi hilloa takataskuun.

Kun katsomme jokaikistä vaaleja edeltävää vaalitaistelua, niin siellä ollaan kyllä niin eri mieltä kuin olla ja voi. Vaalit kun ovat menneet ohi, niin sitten alkaakin se lupausten myyminen. Nythän esimerkkinä demarit antoivat eläkeläiskihlajais-lupauksen tässä taannoin. Selkeä ajoitus – ek-vaaleihin on vuosi aikaa ja normaaliin sosialisti-tyyliin tietysti lupaus annettiin. Ja jokainen vähänkään laskutaitoinen voi todeta – tätä lupausta ei demarit tule pitämään. Mutta silti se uppoaa osaan äänestäjistä. Valitettavasti.

Sitten – poliitikan toimittajat järjestivät tänään väittelytilaisuuden suurimpien ”pääministeriehdokkaiden” eli Petteri Orpon ja Antti Rinteen välillä. Oltiinhan sitä taas niin eri mieltä kuin olla ja voi. Samalla kumpikin ilmoitti sivulauseessa, että yksi puolue ei kelpaa hallitusyhteistyöhön kummankaan demarikerhon kanssa. Johtuen kuulemma jostain arvopohjasta. Muut eduskuntapuolueet kyllä kelpaa.

Tästä voi todeta seuraavaa – on jännä juttu, että ensin näytellään niin eri mielistä ja sitten ollaankin valmiita yhteistyöhön. Täyttä äänestäjien aliarviointia. Toiseksi – yksi puolue eli perussuomalaiset jätetään heidän toimesta jonkin onton arvopohjan takia pois yhteistyöstä. No perussuomalaisille tämä kelpaa mainiosti – olemme siis nykyisistä eduskuntapuolueista se ainoa vaihtoehto ”the puolueelle”.

Syyt tähän ulkopuolelle jättämiseen ovat esimerkiksi seuraavat: perussuomalaisten todellinen maahanmuuttokriittisyys, todellinen EU-kriittisyys, todellinen eliittikriittisyys jne. Olemme siis se ainoa vaihtoehto eduskunnassa tälle demarihöystetylle ja täysin korruptoituneelle puoluekentälle. Meillä se koneiston puhdistuminen tapahtui jo viime vuonna, kun pahimmat puolueen hillotolppalaiset pomppasivat siniseen usvaansa.

Mitä tämä maa sitten tarvitsee? Ensimmäiseksi kunnon myllerryksen tämän demarikorruptoituneen ”the puolueen” jäsenpuolueitten piirissä. Nyt tarvitaan taatusti uutta voimaa siihen, että Suomessa saadaan muutos aikaan. Ja se saadaan sillä, että nämä vanhat puolueet oikeasti menettävät valtansa. Ja yksi varteenotettava vaihtoehto siihen on, että perussuomalaiset saavat ennemmin tai myöhemmin ek-vaaleissa äänivyöryn. Sen jälkeen voidaan alkaa miettimään demokratian kehittämistä suoran demokratian suuntaan ja nykyisen korporaatioihin nojaavan järjestelmän lyömiseksi läjään.

Joten – ei muuta kuin demarikratia kumoon. Näillä mennään!!