Perussuomalaiset

Tanja Hartonen-Pulkka

Kotihoidon tilanne valtakunnallisesti

3 kommenttia

Kotihoidossa minut valittiin kehittämistiimiin, jossa puututaan epäkohtiin ja koetetaan keksiä ratkaisuja ongelmakohtiin. Pääsen pureutumaan ongelmakohtiin ja laittamaan itseni likoon muun tiimin kanssa, mitä voidaan tehdä. Miten asioita voidaan tehdä toisin, onko jotain, missä voisi muuttaa toimintatapoja? 

Vanhukset tarvitsevat aikaa. Se on pääpointti. Vanhus on paremmalla tuulella, kun saa itselleen hetken, hänet huomataan. Hoitaja tekee työn kiireettömästi, ei ole tule kiireen tuntua. Ja ei tule stressiä, ja asiat tulee tehtyä. Hyvä mieli hoitajalla, hyvä mieli vanhuksella. Jää hyvä mieli, kun ovi sulkeutuu. Edes hetkeksi. ”Se jutteli minulle”, saattaa vanhus ajatella hyvillä mielin.

Ajan antaminen vanhukselle tarvitsee lisää resursseja ja jos päättäjät (muut kuin minä) haluavat ummistaa silmänsä tosiasioilta, hommat eivät paljon etene. Kotona on paljon sinne kuulumattomia vanhuksia, jotka tarvitsevat 24/7 ympäristön, turvallisen ympäristön. Me emme hoitajina voi päättää/vaikuttaa, kuka kuuluu kotiin ja kuka ei. Voimme ainoastaan viedä esimiehille asiaa eteenpäin.

Omainen on avainasiassa palvelun vaatimiseen, ja se kenellä omaisia ei ole, on huonommassa asemassa. Vanhus itse ei osaa vaatia. Yksinäinen vanhus on täysin hoitajien varassa, ja jos hoitaja on ainut kontakti kotonaan, tuntuu pahalta. Jokaisen päättäjän pitäisi lähteä lähihoitajan mukaan kierrokselle ja NÄHDÄ todellisuutta. Mutta kun yksityisyyden laki estää sen. Jos asia haluttaisiin toteuttaa, minunkin kierroksellani tarvitsisi vain kertoa päivä ja kysyä lupa kaikilta, että mukanani on joku päättäjä  tutustumassa. Tuskin sitä kukaan kieltää. Päinvastoin, ovat ilahtuneita kun joku tulee käymään, ja jos vielä vaikka valtuuston puheenjohtaja.

Mutta kun ei näe mitään, eikä kuule mitään, niin voi sanoa ettei kuulu mulle, eikä koske minua, ja useimmiten kuulee sen, että rahaa ei ole. Siis RAHAA EI OLE. Moneen muuhun kyllä löytyy. Missä se auttamishalu tähän asiaan on?

Lasketaan pääsyvaatimuksia hoitajakoulutukseen, lasketaan minimiresurssia 0,5:stä 0,4:ään ja tiivistetään tahtia (ai niin, se on sitä kehittämistä) niin eikö nyt ala maalaisjärkikin sanoa, että tilanne HUONONEE. 

HALOO!

Katso linkki:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001127285.html

Osallistu keskusteluun!


3 kommenttia
#1

Parhaat asiantuntijat ovat : vanhus/sairas,omaiset kuin lähihoitaja – miten todella voidaan ihan oikeasti että käytännössä.
Pelätäänkö mm.esimiestä/byrokratiaa ym. jos ja kun annetaan ”noottia” perustellusti eteenpäin että vanhus voi jopa pelätä sitä peräänkuuluttaessa epäkohtia mitä pitäisi korjata ts.kiinnittää arjessa huomiota.

Hoitajat itse työssään tekevät parhaansa mutta suodaanko heille todella sitä aikaa minkä vanhus/sairas tarvitsee ja viekö mm.raportoinnit-kin sitä aikaa liiaksi pois – itse hoitotyöltä – jota vanhus todella tarvitsisi.

Työtahdin tiivistäminen on pois itse hoitotyöltä samoin myös jopa laadullisesti hoitajalta jonka pystyisi hoidettavalle antamaan mihin on koulutettu ja pätevöitynyt.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Reserviläinen
#2

Varsinkin syrjäseuduilla olisi välttämätöntä että vanhuksille rakennetaan KOHTUUHINTAISIA palvelutaloja, ei hoitajien ja vanhustyöntekijöiden kannata tuhlata suurinta osaa työpäivästään ajelemalla paikasta toiseen.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

huh huh sano nalle Puh
Vihainen
#3

Kunnan päättäjät ajattelevat mitä pienemmillä resursseilla kotihoitoa pyöritetään sitä halvemmaksi se tulee.

Mutta onko se todellisuutta mitä viivan alle jää?

Tänä päivänä totuushan on, että hoitaja jättää muutaman päivän ruuat jääkaappiin ja lääkkeet dosettiin. Sanoja vaihdetaan ainoastaan, muista syödä ja ottaa lääkkeet. Ei ole aikaa edes juoda vanhuksen kanssa kahveja, vaan kello tikittää jo seuraavaa jääkaappia ja dosettia.

Ei tarvitsisi kuin vaikkapa tunti/kerta, että saisi olla vaan vanhuksen kanssa. Kuinka paljon se motivoisi ja muistuttaisi vanhusta, että ruuat on jääkaapissa ja lääkkeet on dosetissa, ja että hoitaja tulee ne täyttämään parin päivän, kun tiedossa on ”palkintona” rauhallinen kahvihetki hoitajan kanssa.

Kaikkihan tietää mitä käy, jos ruuat jää syömättä ja lääkkeet jää ottamatta.

Kuinka paljon rahaa palaa siihen mikäli vanhus joutuu laitokseen kodin sijasta vaikka muutama vuosi aikaisemmin mikä voitaisiin välttää pienellä inhimillisyydellä.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Ota kantaa

Heräsikö ajatuksia? Ota kantaa. Muista kuitenkin, että lyhyet ja napakat kommentit menevät paremmin perille kuin polveileva tajunnanvirta. Pitäydy asiassa ja salli muille keskustelijoille mielipiteenvapaus. Tutustuthan pelisääntöihin.

Haluatko mielipiteellesi kasvot? Rekisteröityminen mahdollistaa keskustelun oikealla nimellä ja oikeilla kasvoilla. Rekisteröityneenä käyttäjänä saat myös automaattisen ilmoituksen aina, kun kirjoittamaasi kommenttiin vastataan. Rekisteröidy tai kirjaudu sisään.

Kommenttisi

1000 / 1000