Anna lehdessä oli haastattelussa Nasima Razmyar, entinen kansanedustaja ja nykyinen Helsingin apulaispormestari.
Haastattelussa hän kertoi, että hänen äidinkieli on dari, mutta hän on kuitenkin sopeutunut erittäin hyvin Suomeen eikä tunne oloaan enää vieraaksi. Haastattelussaan hän kuitenkin halusi tuoda esille, kuinka kuva suomalaisuudesta tulisi muuttua moninaisemmissa kuten meidän yhteiskuntamme jo on muuttunut.

“Äidinkieleni on dari, mutta en koe itseäni vieraskieliseksi. Meitä, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, on Helsingissä paljon. Itse asiassa tänä vuonna menee rikki 100 000 vieraskielisen raja, mutta näkyykö se suomalaisilla työpaikoilla? Suomessa on nuoria, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet täällä, mutta he eivät välttämättä pääse edes työpaikkahaastatteluun, koska nimi ei ole suomalainen. Myös muualta adoptoidut lapset ja nuoret kokevat syrjintää ihonvärinsä takia.
Edelleen moni ajattelee, että suomalaiset ovat vaaleita Elovena-tyttöjä ja -poikia. Unelmoin siitä, että jokaisella täällä asuvalla on yhdenvertaiset mahdollisuudet ja kaikki tulevat kohdelluksi tasavertaisesti. Toivon, että kuva suomalaisuudesta muuttuisi moninaisemmaksi, kuten yhteiskuntamme jo on.”

En väitä, etteikö huoli olisi todellinen, mutta minun on vaikea ymmärtää miksi meidän täytyy lokeroida nuoria kategorioihin ihonvärin tai taustan perusteella, koska tämä ongelma ei mielestäni selity pelkästään näiden ulkoisten asioiden kautta. Meidän tulisi olla huolissamme ihan joka ikisestä nuoresta, kuka ei työllisty yhteiskunnassamme ja on syrjäytymisen vaarassa. Näitä nuoria on tuettava taustastaan välittämättä, koska juuri he tulevat elämään siinä tulevaisuudessa, minkä me rakennamme tänään. Minun ajamassani politiikassa ja yhdenvertaisuuslaissakin tätä velvoitetaan, että emme aseta ketään mihinkään ryhmään, eikä millekkään tietylle ryhmälle luotaisi oikopolkuja työnhaussa tai koulutuksessa. Kaikki ovat samalla linjalla. Meistä Perussuomalaisista väitetään usein, että olemme rasisteja, että emme piittaa muista kuin kantasuomalasista. Tällaista väitettä en mitenkään voi allekirjoittaa. Teemme kaikkemme, että Suomi voisi toimia itsenäisesti ja, että tekisimme oikeat päätökset nyt, mitkä veisivät maatamme ja kansalaisiamme oikeaan suuntaan. Tuntuisi hassulta ajatukselta, että me esimerkiksi asettaisimme rajoja yrityksille, että he eivät saisi palkata kantasuomalaisia tyttöjä ja poikia, ettei tulisi vain väärinymmärryksiä ja vain sen takia, että kaikki olisivat tyytyväisiä… olisiko tämä sitten se “oikea suunta”?