Perussuomalaiset

Tanja Aidanjuuri-Vestala

Onko kokenut johtaja aina hyvä johtaja.

2 kommenttia

Missä on lojaalisuus, kun johtajaa haetaan.

Meille on kehittynyt vahva ideologia johtamisesta, millainen on hyvä johtaja. Minkälainen ihminen on kypsä johtajan asemaan? Rekrytoinneissa painotetaan kokemusta, mutta miten voit saada kokemusta jos sinulle ei anneta mahdollisuutta näyttää kykyjäsi.

Työyhteisöissä kuitenkin arvostetaan sitoutuneisuutta työhön, mikä monessa paikassa tarkoittaa myös vuosien varrella urakehitystä. Eikö hyvän työnantajan pitäisi silloin tukea ja mahdollistaa työntekijän etenemistä yrityksessä. Näin kuitenkin harvoin tapahtuu, selityksiä löytyy, työnantaja keksii: miksi valinta ei tällä kertaan kohdistunut sinuun.

Jos kuitenkin avataan kuviota hieman. Otetaan esimerkiksi nuorehko henkilö joka on aloittanut työelämänsä isommassa yrityksessä heti tullessaan täysi-ikäiseksi. Hän on aina suoriutunut työstään hyvin, edennyt ja saanut enemmän vastuuta, kohta hän kuitenkin huomaa olleensa saman yrityksen alaisuudessa jo yli kymmenen vuotta. Eli koko aikuisikänsä, hän on kouluttautunut työnsä ohella, toivoen, että työnantaja huomaa hänessä potentaalia, hakenut lukuisia kertoja korkeampia työtehtäviä yrityksen sisällä, mutta vastaus on aina sama, tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun ja perustelu on: haemme esimiesasemaan henkilöä kenellä on kokemusta johtamisesta.

Onko ainut ratkaisu sitten vaihtaa yritystä, missä sinulla on sitten uutena työntekijänä mahdollisuus hakea myös esimiestehtäviä, vasta sen jälkeen sinut voidaan huomata vanhassa yrityksessäsi, että sinussa on todella potentiaalia. Mutta onko se sitten jo liian myöhäistä, vanha työnantaja on saattanut siinä vaiheessa todella menettää, erittäin arvokkaan työntekijän. Työntekijän joka oli todella lojaali työnantajalle ja halusi näyttää oman taitonsa, saamatta siihen koskaan mahdollisuutta.

Mitä työnantajat pelkäävät, miksi nuoria työntekijöitä ei haluta tukea urakehityksessä? Kuinka työntekijä voi säilyttää oman motivaationsa työnhakuun ja urakehitykseen ja olla sitoutunut työhönsä jos tietää, että hänellä ei ole mahdollisuutta kehittyä työssään. Missä on lojaalisuus, mahdollisuus ja motivointi? Vai onko vastaus tosiaan, että esimiestehtäviä annetaan sen mukaan kuinka kaunis ja nuori olet? Vai oletko siinä iässä, että saattaisit muutaman vuoden sisällä perustaa perheen ja jäädä pitkille vapaille.

Tämä toimintatapa ei motivoi ketään työnhakijaa, eikä aja kenenkään etuja. Toivoisin monen rekrytoinnin kohdalla, että koko prosessi pitäisi olla paljon läpinäkyvämpi ja kriteerit selkeämpiä.

Osallistu keskusteluun!


2 kommenttia
W
Tyytyväinen
#1

Hyvin osuva, aitoutta ja kokemuspohjaa osoittava kirjoitus!!!

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

#2

Oikein kelvollinen pohdinta!

Kyllähän se taivaan tosi on, suuressa tai pienessä yrityksessä, että joskus urakehitys polkee paikallaan. Se ei ole välttämättä itsestä kiinni, vaan yrityksessä voi vain olla etenemistulppa. Lisäksi joissakin yrityksissä esimiesasemaa käytetään palkintona, mikä tuottaa esimiehiä, jotka ovat taitavia suorittavassa työssä, mutta onnettomia johtamaan ihmisiä.

Onneksi nykyään ei työelämässä odotetakaan mitään 10-vuotista lojaalisuutta työnantajaa kohtaan. Jos työpaikalla on tulppa, on aivan hyväksyttävää kokeilla siipiään siellä, mistä haasteita löytyy.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Ota kantaa

Heräsikö ajatuksia? Ota kantaa. Muista kuitenkin, että lyhyet ja napakat kommentit menevät paremmin perille kuin polveileva tajunnanvirta. Pitäydy asiassa ja salli muille keskustelijoille mielipiteenvapaus. Tutustuthan pelisääntöihin.

Haluatko mielipiteellesi kasvot? Rekisteröityminen mahdollistaa keskustelun oikealla nimellä ja oikeilla kasvoilla. Rekisteröityneenä käyttäjänä saat myös automaattisen ilmoituksen aina, kun kirjoittamaasi kommenttiin vastataan. Rekisteröidy tai kirjaudu sisään.

Kommenttisi

1000 / 1000