Olin muutamia viikkoja sitten haastattelussa, puhumassa lähisuhdeväkivallasta. Minulta kysyttiin, onko ”väkivallasta” tullut normaalia?

Valitettavasti väkivallasta on tullut meille normaalia. Meidän oma lainsäädäntö ja sanavapauden rajoittaminen vaikeuttaa asioiden ”pöydälle nostamista”.

Haluat jakaa omia kokemuksia julkisesti: Se on ”kiellettyä”, koska väkivallan aiheuttaja saatetaan yhdistää sinuun ja hänet voidaan tunnistaa.

Eli hän saattaa joutua vastuuseen omista teoista.

Jos joudut ulkona pahoinpidellyksi, uutisissa ei voi mainita, tekijöiden tuntomerkkejä, etenkään jos tekijä on tummaihoinen.

Miksi pelkäämme totuutta?
Miksi pelkäämme myöntää, että meillä on ongelma?

Miksi maamme hallitus ei ota vastuuta, miksi suljemme silmämme todellisilta ongelmilta.
Meillä on esimerkki Ruotsista, millä tiellä olemme kohta.

Samanaikaisesti hallituksemme on valmiina, julistamaan ilmastohätätilan. Vaikka oman maan kansalaiset voivat vuosi vuodelta huonommin ja huonommin.

Meidät on joskus luokiteltu maailman onnellisemmaksi kansaksi. No, emme ole olleet vuosiin onnellisin kansa.
Meidän nuoriso on ajettu ahdinkoon, tolkuttomilla ilmastohätätilan julistuksilla. Koulutuksesta leikataan joka vuosi. Oppilaiden asema on epätasa-arvoinen kouluissa, opetuksen taso vaihtelee rajusti koulujen ja paikkakuntien välillä. Meillä on monissa kunnissa todella pahoja segrigaatio ongelmia.

Kuitenkin kaikelta tältä suljetaan silmät. Kuitenkin samanaikaisesti, Afrikan tähdestä halutaan väkisin tehdä rasistinen peli.

Halutaanko hallitus ajaa meidät, kohti täydellistä kommunismia? Missä kenelläkään ei ole oikeutta ilmaista omaa mielipidettä. Ongelmat ”lakaistaan maton alle”, silloin näytämme päältäpäin salonkikelpoisilta.

Suunta mihin maamme on menossa on huolestuttava ja pelottava.