Suomen Kreikka lainojen markkina-arvosta
Perussuomalaisten jättämässä välikysymyksessä hallitukselta kysyttiin, mitkä ovat Suomen kokonaisvastuut Kreikan ja muiden kriisimaiden tukipaketeissa ja onko Suomi valmis leikkaamaan kriisimaiden velkoja suomalaisen veronmaksajan tappioksi.
Eduskunta äänesti eilen täysistunnossaan hallituksen luottamuksesta liittyen välikysymykseen. Hallitus sai luottamuksen äänin 97-81.
Asiassa käytiin keskustelua Suomen myöntämistä lainoista ja niiden arvosta.
Nordean pääanalyytikko: Suomen Kreikka-lainat jo lähes arvottomia, joka ohessa:
Suomen Kreikka-vastuut ovat jälleen nousseet kuumaksi puheenaiheeksi Kreikan uuden hallituksen lähdettyä vaatimaan lisää velkahelpotuksia. Keskustelu on kuitenkin valitettavan suurelta osin keskittynyt velkojen nimellisarvoon, mikä antaa hyvin harhaanjohtavan kuvan lainojen oikeasta arvosta ja eri vaihtoehtojen kustannuksista. On aika kertoa totuus Kreikka-lainojen arvosta.
Nimellisten vastuiden ohella on tärkeää tarkastella myös vastuiden markkina-arvoja, jotka ovat Kreikka-lainojen tapauksessa vain murto-osa nimellisarvoista. Suomen Kreikalle myöntämien noin miljardin euron kahdenvälisten lainojen (joille Suomella ei ole vakuuksia) markkina-arvo on tällä hetkellä vain noin kolmannes nimellisarvosta eli noin 340 miljoonaa euroa, kun lainojen arvostuksessa otetaan huomioon markkinoiden arvioimat Kreikkaan liittyvät riskit.
Toisin sanoen, jos Suomi haluaisi myydä Kreikka-lainansa markkinoilla, se kärsisi noin 660 miljoonan tappion myöntämisarvoihin verrattuna. Suomi ei luonnollisestikaan ole myymässä lainoja, mutta markkina-arvo antaa todenmukaisemman kuvan riskeistä. Myös vakausvälineen (ERVV) kautta myönnettyjen Kreikka-lainojen arvo on kaukana nimellisarvoista.
Lainakorkojen alennukset ja laina-aikojen pidennykset voivat helposti vaikuttaa lainan markkina-arvoon enemmän kuin nimellismäärän alaskirjaukset. Kuitenkin useimmille euromaille, kuten Suomelle, lainojen nimellisarvoihin koskeminen on tabu, jota ei voida tehdä. Sen sijaan helposti kalliimmaksi tuleville laina-aikojen pidentämiselle ja korkojen lisäalennuksille ollaan selvästi avoimempia. Myös toisenlaiset velkajärjestelyt, kuten Kreikan ehdottama velkamaksujen kytkeminen talouskasvuun, vaikuttaisivat lainojen arvoon.
Kreikka maksaa tällä hetkellä Suomelle korkoja lainoista 0,5 prosenttiyksikköä kolmen kuukauden euribor-koron päälle, eli tällä hetkellä noin 0,55 prosenttia. Jotta lainojen markkina-arvo vastaisi lainan myöntämisarvoa, koron pitäisi olla yli 9 prosenttia. Toisaalta jos korko laskettaisiin nollaan ja laina-aikaa (ja lyhennysvapaata) pidennettäisiin vielä 15 vuotta, arvo putoaisi noin 10 prosenttiin alkuperäisestä (nykyisiä markkinakorkoja käyttäen).
Tutkitaan sitten hieman tarkemmin laina-aikojen pidentämisen ja korkojen alentamisen vaikutusta lainan markkina-arvoon. Teoreettisen Kreikan 15-vuotisen kertalyhenteisen lainan markkinakorko olisi tällä hetkellä noin kymmenen prosenttia. Jos tämä korko puolitetaan ja laina-aika tuplataan, lainan arvo noin puolittuu. 20 prosentin nimellisarvon alaskirjaus puolestaan laskisi markkina-arvoa tuon saman 20 prosenttia, ja olisi näistä kahdesta vaihtoehdosta velkojalle selvästi parempi vaihtoehto.
Suomen Kreikka-lainojen markkina-arvo puolestaan voisi jopa nousta nimellisarvon alaskirjauksen seurauksena, jos se loisi uskoa Kreikan velkakestävyyteen ja uudistusprosessin jatkumiseen. Jos toimella saataisiin painettua Kreikan korot esimerkiksi viime kevään tasolle, lainan markkina-arvo nousisi selvästi 20 prosentin velkahelpotuksen seurauksena verrattuna nykytilanteeseen, vaikka uuden lainan nimellisarvo olisikin alempi.
Nämä esimerkit havainnollistavat erilaisten velkajärjestelyjen vaikutusta. Kaikenlaiset velkajärjestelyt vaikuttavat lainojen arvoon, eivät pelkästään nimellisarvon alaskirjaukset.
Kreikka-lainojen varsinaisena tavoitteena ei ole koskaan ollut voiton tuottaminen Suomen valtiolle, vaan Kreikan talousremontin mahdollistaminen ja euroalueen yhtenäisyyden tukeminen. Riskejäkään ei pidä vähätellä. Äänestäjät ansaitsevat todenmukaisen arvion Kreikan tukemisen realistisista kustannuksista, vaihtoehdoista ja riskeistä tässä ja nyt – ei mielikuvitusmaailmassa.
Kirjoitus löytyy osoitteesta
http://newsroom.nordea.com/fi/blogpost/suomen-kreikka-lainat-jo-lahes-arvottomia/
Tekstin aiheet:
Suomen kansa vaan hyväksyy kaiken, mitä eliitti tekee ja vaikka kuinka eliitti kahmii kaiken, äänestää vaan eliittiä ja sen nuoleskelijoita (KOK-RKP-KEPU-SDP-Arhinmäki-Vihreät) aina uudelleen. Vasta kun housutkin on viety jalasta, niin tajuaako Suomen tyhmä kansa sittenkään?
Kreikassa on puolet työttämänä, he tajusivat vasta sitten.
Me näemme, mitä Kreikassa tapahtui, ja meillä on jo 480 000 työtöntä. Olemmeko haukkumiamme kreikkalaisiakin tyhmempiä, kun teemme samaa tyhmyyttä kuin he, vaikka näymme koko ajan miten siinä käy?
taloustieteen dosentin mielipide:
”Etelässä mellakoidaan – meillä viilipyttyinä!
Viime päivien uutiset eurorintamalta ovat olleet mielenkiintoisia – joskaan ei ensikertaisia. Kreikassa marssitaan, Espanjassa osoitetaan kaduilla mieltä. Säästöohjelmat ovat liian tiukkoja, EU koettaa alistaa näitten maitten kansalaiset ikeen alle, väittävät. Ja niinpä sitten taas, ties´monennenko kerran, protestoidaan.
Mutta hei, onko tässä jokin pahasti vialla? Eikö meidän, maksajien pitäisi pikemminkin olla kaduilla, osoittaa mieltä ja kertoa vastalauseita? Mehän maksumiehiä olemme, etelän maitten yli varojen eläneitten kansalaisten laskujen maksajia! Me olemme kuitenkin olleet hiljaa kuin viilipytyt; purnausta on korkeintaan nähty lehtien palstoilla sekä kuultu olutterassien parlamenteissa.
Etelässä osoitetaan mieltä siksi, että joutuvat tyytymään entistä hieman vähempään, hieman rajatumpaan velalla elämiseen. Nytkin Brysselissä on lievennetty Espanjan säästövaatimusten ehtoja: 3 prosentin budjettialijäämään täytyykin päästä vasta vuotta alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin; velkaantuminen, Huittisten hullun miehen tiellä kulku saa edelleen jatkua. Vyötä ei tarvitsekaan kiristää ihan niin paljon kuin sovittiin. Ja samanaikaisesti piikki on auki myös pankkituen, niitten pääomittamisen osalta. Rahaa siirtyy pohjoisesta etelään – se on ihan varmaa.
Suomalaistenkin tyyneys ja tyytyminen poliittisten korkean tason päättäjiensä toimiin on todella mielenkiintoista, pohjoisesta kansanluonteesta kertovaa. Kun uutisia Brysselistä kerrotaan, uudet tukimiljardit ovat saaneet siunauksensa yhden ministerin kannanoton turvin, eduskunnan suuren valiokunnan antamien valtuuksien puitteissa tosin. Mutta suuri sali ei tilanteesta kovinkaan paljon tiedä saati olisi euron tarkkuudella päättänyt. Tähänastisten lupausten ja maksujen kokonaismäärästäkin esitetään toisistaan jopa suuruusluokaltaan poikkeavia kantoja. Ja kun sitten joskus tulevaisuudessa lopullisia esityksiä käsitellään, ne on hyväksyttävä pilkkuakaan muuttamatta.
Euro on siis suunniteltu pelastettavaksi hinnasta riippumatta. Ja huvittavinta on, että ne, jotka pelastetuiksi tulevat, ovat niitä kovimpia protestoijia. Ei täten olekaan ihme, että täällä kolmen A:n maitten piirissä on vihdoinkin alettu vaatia vertailevia laskelmia siitä, paljonko eurosta irtautuminen maksaisi ja paljonko siinä pysyminen. Kaikki tuskin ovat havainneet, että tässä ovat vastakkain myös korkean tason vaihtoehdot: itsenäisten valtioitten säilymien tai liittovaltioon siirtyminen. Komission puheet solidaarisuuden välttämättömyydestä, eurobondeista, pankkiunionista ja pankkivalvonnasta kertovat selvää kieltä siitä, mikä on komission pyrkimys ja sen vallantavoittelun aste!”
lähde: Raimo Ilaskivi
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti