On vallan merkillistä, että maamme pääministeri Marin että vastuuministeri Pekonen vierittävät puheillaan ja kirjoituksillaan vastuuta tahoille joille pandemiaan liittyvien tarvikkeiden saatavuus ei viime kädessä kuulu. Pääministeri Marin sättii kuntia velvollisuuksien ja vastuuksien laiminlyönneistä mm. näin kuten IL kirjoittaa ”Pääministeri Sanna Marin (sd) korosti keskiviikkona Twitterissä, että vastuu asianmukaisesta varautumisesta on jokaisella toimijalla. Pandemiasuunnitelman mukaisesti terveydenhuollon yksiköillä tulee olla varmuusvarastoissaan vähintään 3–6 kuukauden normaalia kulutusta vastaava määrä suojaimia ja muita keskeisiä terveydenhuollon tarvikkeita.

Osa kunnista ja toimijoista etsii nyt valtiosta tai jopa elinkeinoelämästä syyllistä omaan heikkoon varautumiseensa, pääministeri kirjoitti.”  

Vastuuministeri Pekonen taas on siirrellyt vastuuta IL:n kirjoituksen mukaan näin ”Sosiaali-ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas) totesi jo tiistaina, ettei riitä, että valtio on hyvin varustautunut suojavarusteilla.Kunnissa, yksityisellä sektorilla, hoivakodeissa olisi myöskin pitänyt varautua hyvin, Pekonen totesi

Pekonen kertoi illan Ylen A-studiossa yllätyksenä tulleen sen, että osa kunnista, sairaanhoitopiireistä ja yksityisistä toimijoista ei ollut varautunut pandemiaan niin hyvin kuin olisi pitänyt.Huoltovarmuusvarastot piti tämän vuoksi avata aiemmin kuin oli suunniteltu.”

Hallituksen ministerien suilla on kuultu kuntien ja yksityisten palveluntajoajien olevan velvollisia varautumaan lain mukaisesti 3-6 kuukauden tarviketarvemäärään normaaliolosuhteiden vallitessa. Toden totta, siis normaaliolosuhteissa, mutta nythän kyse onkin aivan muusta. Näin ollen myös pandemian torjuntaan tarvitaan jopa normaalioloista huomattavasti poikkeavaa varustetta/tarviketta. 

On todettava, että STM on perustanut erillisen sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisen koordinaatioryhmän ja operatiivisen ryhmän 17.2.2020 alkaen toistaiseksi. Tarkoitukseksi on määritelty asettamiskirjeessä mm. operatiivinen johtaminen. Eipä ole ollut perustetulla ryhmällä käsitystä mitä operatiivinen johtaminen käytännössä tarkoittaa ja merkitsee pandemian leviämistartunnoissa, sillä matkustamista ei millään tavoin seurattu ja koordinoitu tarkoituksen mukaisesti maamme rajoilla kuin vasta maaliskuun loppupuolelta. 

STM on antanut kunnille 4.3.2020 ohjeistuksen koronavirustilanteeseen varautumisessa. Ohjeistuksen alkupuolella on muuten todettu sekin, että kansainväliseen liikkuvuuteen ja matkailuun liittyy todennäköiset sairastumiset ja jatkotartunnat. Tuo ei kuitenkaan johtanut STM:n taholta esimerkiksi lentokenttien kohdalla ennaltaehkäiseviin toimiin virustartunnan leviämiseen jo siinä vaiheessa kuin ministeriö itse asetti mm. operatiivistä toimintaa johtavan ryhmän 17.2.2020. 

Ohjeistuksen mukaan AVI (aluehallintovirastot) valvoo sairaanhoitopiirejä ja sosiaalitoimia sekä tarvittaessa ryhtyy tilanteen edellyttämiin valvontatoimiin. Vastuu siis viime kädessä näyttäisi olevankin AVI:lla että hallituksella. AVIn nettisivulla sanotaan tästä yhteisvastuullisesta neuvonnasta ja valvonnasta mm. näin ”Viraston tehtävät ja toiminnan tavoitteet kytkeytyvät aina voimassa olevaan hallitusohjelmaan.” AVIT saavat rahoituksen suoraan valtion budjetista (momentti 40. Valtion alue- ja paikallishallinto). Näin ollen voi hyvin perustellusti odottaa AVIen toimivan myös pandemiaa varten tarvittavien tarvikkeiden hankinnoiden valvontaedistävissä toimissa. Odottaa myös voi perustellusti valtion osallistuvan pandemian kustannuksiin kunnille ja yksityisille toimijoille.  

Vastuukysymys on sitten eri viiden yliopistollisen erikoissairaanhoidon kohdalla, sillä vastuu näyttäisi olevan suoraan STM:llä. 

Oikeastaan tärkein sanoma vastuista ilmenee STM:n omalla nettisivulla ja se kuuluu näin 

”Tartuntatautien torjunta: Viranomaisten vastuut

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävänä on turvata väestölle kaikissa olosuhteissa terveyden ja toimintakyvyn kannalta tärkeimmät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä terveellinen elinympäristö. Tartuntatautien torjunta on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa.” 

Edelleen STM:n sivulla sanotaan

”Vastuut on määritelty tartuntatautilaissa

Viranomaisten velvollisuudet ja viranomaisten välinen yhteistyö on määritelty tartuntatautilaissa.Lakia täydentää valtioneuvoston asetus tartuntataudeista.”

Tartuntatautilain 1227/2016 72 ja 73 §:ssä on määräykset poikkeuksellista uhkaavaa epidemiaa koskevista lääkkeiden määräämistä sekä luovuttamista (72 §) ja lääkkeiden sekä tarvikkeiden luovuttamista valmiusvarastosta (73 §), jotka lain mukaan jaetaan apteekkien kautta, päättäen käytöstä ja ostajalta perittävästä maksusta. Lain 73 §:n 2. momentin mukaan ”Poikkeuksellisen epidemian uhatessa ja aikana sosiaali- ja terveysministeriö voi päättää antaa lääkelain estämättä varmuusvarastosta luovutettujen lääkkeiden myyntiluvasta poikkeavia kansallisia käyttö-, valmistus- ja annosteluohjeita.”

Vastaavasti terveydenhuoltolain 38 §:n 2 momentissa on säädetty ”Valtio voi osallistua terveydenhuollossa tarvittavan valmiuden ylläpitämiseen ja erityistilanteiden hoitamiseen rahoittamalla sellaista toimintaa, jonka korvaaminen valtion varoista on erityisestä syystä tarkoituksenmukaista. Toimintaa varten sosiaali- ja terveysministeriö voi nimetä ja valtuuttaa valtakunnallisia toimijoita.”

Kuten tässä vuonna 2019 STM:n julkaistussa ohjeessa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille – Valmius- ja jatkuvuudenhallintasuunnitelma . voidaan panna merkille, on maamme terveyden ja sosiaalihuollon hallinta varsin monissa käsissä ja sirpaleinen, niin valvonnan, hankintojen kuin päätösvallan kohdalla. Myös lainsäädännössä. Yksinkertaistamistarvetta olisi tässäkin kohtaa ja paljon.

Kaiken kaikkiaan on hyvin perusteltua yhtyä TP Niinistön kannanottoon. On jätettävä hallituksen ja mnisteriöiden taholta syyttelyt syrjään ja ryhdyttävä toimimaan tarkoituksen mukaisella tavalla. Kuntia ei pidä jättää oman onnensa nojaan pandemian kynsissä vaan rahaa on löydyttävä erityistilanteen vallitessa myös tarvikkeiden hankkimiseen kuin muutoinkin kuntien rahoitustilanteiden helpottamiseksi, esimerkiksi kumoamalla kunnille Marinin hallituksen asettamat lisälastit palveluntuottamiseen (koulutus, päivähoito esim.).