Paljon on eri toimittajakunta herännyt kirjoittelemaan Nord Stream-projektissa tahi muutoin itänaapurissa kiinteästi talouteen vaikuttavina mukana olleista toimijoista entisistä pääministereistä Paavo Lipposesta ja Esko Ahosta. Viimeisimmässä IL:n politiikan toimittaja Lauri Nurmen pääkirjoituksessa todetaan ”Suomessa on syytä aloittaa tutkimushanke, jossa arvioidaan riippumatta, kriittisesti ja pohjamutia myöten, miten ja miksi Suomi oli 2000-luvun alussa vaarassa uussuomettua”

Tämä jos mikä on sitä sinisilmaisyyden aikakauden tulosta, jota voidaan kutsua myös myöhäisheräänäisyydeksi. Toki moni kansalainen ihmetteli aikoinaan jo miksi mainitut ex-pääministerit kokivat tehtävän poliittisesti korrektiksi ja sellaiseksi, ettei kriittisiä vaikutuksia tule myöhemmin seuraamaan. Venäjä kun on maa jossa on aivan omanlaiset lainpykälät ja niitä tehdään pikavauhdilla uusia aina ”tarpeen vaatiessa”. Oikeusvaltioperiaatetta ei maalla ole ollut kuin silmänlumeeksi ja siitäkin huolimatta meidän päättäjillä näyttää olleen kiilto silmissä sinne suuntaan. Voiko rahalla olla noin suuri valta ja merkitys?

No, kyllä tässä samaan hengenvetoon täytyy hiukkasen ainakin kohdistaa katsetta ja syytteleyäkin toimittajakunnan suuntaan, vaikkapa esimerkiksi Fortum/Uniper neuvottelujen tiimoilta kirjoittelusta. Eipä ole toimittajilla ollut heräämistä ennen kuin Ukrainan sodan syttymisen jälkeen ja siinäkin vasta nyt useiden sotaviikkojen jälkeen laajemmassa määrin. On tapahtunut herääminen.

Itse kyllä toimittajakuntaa toivoisin perehtymään samalla vakavuudella EU:n toimintaan ja tehtyihin päätöksiin. Mahtaako siellä olla selvät sävelet kaikilta osin? Ajattelen lähinnä kahden johtajajäsenmaan Ranskan ja Saksan toiminnan suhteen. Onko kähmintää, pelottelua tahi jopa pakottamista? Paljon mahdollista etteivät meidän omat neuvottelevat ministerimme, virkakunnasta puhumattakaan, uskalla kertoa toimittajille totuutta ilmoille tässä vaiheessa. Totuus tullee esiin siinä vaiheessa, kun EU hajoaa omaan mahdottomuuteen. Komissio on ottanut jo sellaisen roolin itselleen, ettei toiminnassa kaikilta osin noudateta enää perussopimuksessa sovittua. Kieroilemalla on saatu aikaan monenmoisia paketteja (Kreikan tukipaketit, elvytyspaketti yhteisvelkana esimerkkeinä). Olen vahvasti sitä mieltä, että medioiden suorempi EU-asioiden ruotiminen pakottaisi päättäjämme toimimaan enemmän oman maamme etu etusijalla. Ei se suinkaan ole Suomelle vahingollista vaan päin vastoin eduksi ministeri Tuppuraisen lausumasta huolimatta. Oman maan etu ensi sijalla myös suuret jäsenmaat, ennen kaikkea Ranska ja Saksa, toimivat. Miksi ei siis Suomi voisi toimia samalla tavalla? Vai pitääkö meidät pakottaa aina hyväksymään muiden sanelut?  

Yllä olevaan viitaten toivoisi toimittajien olevan paljon enemmän kiinnostunut siitä mitä meidän poliittiset toimijamme huseeraavat EU:n ympyröissä. Toivoa sopii, että kerrotaan miten kukin toimii ja miksi on syytä epäillä ettei suomalaisten etua ole ajettu siinä mielessä kuin mihin muut jäsenmaat ovat pystyneet (esim. elsytyspaketissa Ruotsin saamat etuudet huomattavasti paremmat).