Jo on aikoihin eletty, sanon minä. Lukiessani tuoretta toimittaja Mikko Rannan IL.ssä julkaistua kirjoitusta Korkeimman oikeuden ratkaisusta, jonka mukaan rangaistavaa oli matkustaa Suomesta toiseen EU-maahan (Viroon) ilman matkustusasiakirjaa. 

Sen sijaan EU:n ulkopuolelta tulevat saavat EU:n mukaan maleskella läpi monien jäsenmaiden ilman matkustusasiakirjoja ja jopa ilman viisumia. Tuo KO:n päätös koskee HUVIVENEELLÄ Suomesta Viroon ilman passia matkustaneen suomalaismiljonäärin syyllistymistä lievään valtionrajarikokseen. Rikos tapahtui 25.8.2015. Siis samana vuonna jolloin EU:ssa saivat vapaasti kävellä EU:n ulkopuolelta tulleet henkilöt ilman minkäänlaisia matkustusasiakirjoja, ei edes vapaata oikeutta matkustaa schengen-alueella ilman oleskeluoikeutta.

Miksi EU:ssa on kahdet eri säännöt, toiset koskien jäsenmaiden omia kansalaisia ja toiset EU:n ulkopuolisia suurelta osin hyvän elämän etsiviä matkaajia? Turvapaikkaa luulisi haettavan asuinmaata lähinnä olevasta turvallisesta maasta, jota EU:n jäsenmaiden ei ainakaan luulisi olevan ensimmäisenä maana vastassa, eikä ainakaan Suomessa.  

EU kriittisyyden ja myös Unionion oikeudenmukaisuuden toivoisi herättävän kansalaiset ajattelemaan jäsenyyden tuomaa oikeudenmukaisuutta. Miksi maksaa jäsenyydestä joka on epäoikeudenmukaista monilta osin, eikä vastaa enää EU:n perussopimuksessa sovittua? Onko poliittiset päättäjämme vietävissä kuin ”litran mittaa” tahi kuvittelevat saavansa makealle ”oksalle” paikan aurinkoon, ehkäpä joku saakin. Moni on kyllä jo saanut oksapaikan nojaten puolueuskollisesti eu-myönteisiin päätöksiin maallemme epäedullisina. Jäsenmaksujen määrä on kasvavan velkavuoren kanssa kasvanut samaa tahtia, eikä loppua ole näköpiirissä.