Kysyn epäselväksi jääneistä kansainvälisistä sopimuksista joita käsityksenne mukaan tulee noudattaa turvapaikanhakujärjestelmässä EU-jäsenmaissa, kuten Kreikassa. Mitä ovat yksilöidysti nuo Suomenkin ratifioimat sopimukset?

Mikäli tarkoitatte tätä vuoden 1951 Pakolaisten oikeusasemaa koskeva YLEISSOPIMUSta, niin sopimuksessa nimenomaan sanotaan sen koskevan ”ennen 1 päivää tammikuuta 1951 sattuneilla tapauksilla”. Tuo sopimus ei siten koske suinkaan nykyisiä siirtolais- ja pakolaisvirtoja Eurooppaan. 

GCM-sopimusta edelsi ns.New Yorkin julistus koskien näitä uusia siirtolais- ja pakolaisvirtauksia. Tätä uutta virtausta varten onkin YK:ssa vuosia suunniteltu uutta sopimusta ja tätä edustaa nimenomaan meilläkin varsin laajaa keskustelua ja polemiikkia herättänyt GCM-sopimus (The Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration), jonka tavoitteena on saavutaa oikeudenmukaisempi taakan ja vastuun jakaminen maailman pakolaisten vastaanottamisesta ja tukemisesta ottamalla käyttöön pakolaisten maailmanlaajuinen sopimus vuonna 2018.

On syytä erikoisesti painottaa tässäkin yhteydessä, että meille kansalaisille nimenomaisesti painotettiin, ettei GCM-sopimus ole sitova, vaikka sitä käsiteltiin joissakin valiokunnissa, mutta ei eduskunnan suuressa salissa. GCM-sopimusta ei siten ole myöskään tähän päivään mennessä ratifioitu Suomen eduskunnassa. Tuohon sopimukseen ette voi sisäministeri Ohisalo vedota sen paremmin Unionin alueelle päästettävistä siirtolais- eikä turvapaikanhakijavirroista ja hakemusten käsittelyyn.

Todettakoon tässä sekin, että Suomen ihmisoikeustilannetta on tarkasteltu kolmannen kerran YK:n ihmisoikeusneuvoston alaisen UPR-työryhmän (Universal Periodic Review, UPR) 27. istunnossa Genevessä 1.–12.5.2017, jolloin Suomen ihmisoikeustilannetta koskevaan vuoropuheluun osallistui 70 valtiota ja Suomi sai yhteensä 153 suositusta. Suomi hyväksyy 120 suositusta, osittain hyväksyy 6 suositusta sekä ottaa tiedoksi 27 suositusta. Nuo Suomen hyväksymät suositukset on viety kansalliseen lainsäädäntöömme. Niistä yksikään ei koske turvapaikkajärjestelmää. 

EU:n Dublin-asetus (myös Schengen-asetus) on osoittautunut EU-säädöksistä poliittisimmaksi. Siinä määritellään turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, joka pääsäännön mukaan on se jäsenmaa johon hakija ensiksi saapuu (EIT). Toinen vaihtoehto on ns. vapaaehtoisuus järjestelmä, jossa esim. Suomi voi ottaa vastaan turvapaikkahakenukset vapaaehtoisuuden pohjalta, kuten on tehty vuonna 2015-2016. Em. linkin oppaassa sanotaan ”Turvapaikka myönnetään henkilöille, jotka pakenevat vainoa tai vakavaa vahinkoa. Turvapaikan saaminen on perusoikeus ja sen myöntäminen on vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen mukainen kansainvälinen velvoite” On ihmeteltävä kuinka EU menee sellaisen vanhan YK sopimuksen taakse suoraan, joka ei millään tavalla ole verrattavissa nykyisenkaltaiseen muuttovirtaukseen ja eikä suoranaisesti edes tällaisia virtauksia koske. EU vain on ottanut ohjakset omiin käsiinsä ikäänkuin sivuraiteita hyväksi käyttäen samanaikaisesti sumuttaen jäsenmaiden kansalaisia ja sinisilmäisiä maiden päättäviä politikkoja. 

Vaikka EU näyttää ottaneen omiin käsiinsä säätämällä järjestelydirektiivejä ja asetuksia pakolais- ja turvapaikkaa koskien, niin kaiketi on kuitenkin niin, ettei sen paremmin Kreikkaa kuin muitakaan jäsenmaita voi velvoittaa päästämään maahan ihan kaikkia maahan pyrkiviä vaan kyllä kansallisella lansäädännöllä perustuslakineen tulla olla suurempi painoarvo kuin EU:n direktiiveillä, joita ei ole edes noudatettu vaan rikottu säännönmukaisesti, kuten Schengen-sopimuksen vapaata kulkuoikeutta unionin alueella ilman kulkuoikeutta.

Jokainen maa vastaa itse omasta sisäisestä turvallisuudestaan ja muutoinkin mm. talouspolitiikastaan, joihin suurilla muuttovirroilla on huomattavan suuri merkitys ja otettava huomioon. Tätä ette Te sisäministeri Ohisalo näytä käsittävän laisinkaan. Miksi on näin?