Kansallinen veteraanipäivä 27.4.2021 huomioitiin sosiaalisessa mediassa heti aamulla. Runsas Suomen lippujen ja sotaveteraanien kuvien määrä levisi somen aikajanoille. Muisteltiin ja kiitettiin heitä, joiden ansiosta meillä on vapaa isänmaa. Hieno päivä. Kunnes…

Kello 10.35 Twitterin kommenttivirtaan ilmestyi jotain, joka pilasi monien suomalaisten juhlallisen mielialan. Helsingin Kallion kirkon helmasta kajahti jonkinlainen ajattelunyrjähdyksen huipentuma. Työkseen kyseisessä seurakunnassa viestintää tekevä Rebekka Naatus twiittasi, että koska omia veteraanejamme on enää vähän elossa, meidän tulisi ”päivittää” veteraanijärjestöt maahamme saapuvia nuoria maahanmuuttajasotaveteraaneja varten.

Monille Naatuksen twiitin lukeneille ehdotus oli kertakaikkiaan jotakin, joka meni yli hyvän maun. Itse kuulun tähän joukkoon. Tietääkseni kyseiset Naatuksen kuvailemat ”veteraanit” ovat varsin usein sotilasvelvoitteesta ja oman maansa jälleenrakennuksestakin livenneitä henkilöitä ja on vaikea nähdä, mitä veteraanius heidän kohdallaan on. Lisäksi jokainen maa huolehtii käsittääkseni omista veteraaneistaan. Afganistan ei maksa meidän veteraaniemme kuntoutusta eikä hoitoa.

Punavihreä suvaitsevaisto on pilkannut viime vuosina enenevässä määrin kaikkea sitä, mikä keskivertosuomalaisen mielestä on arvokasta ja kunnioitettavaa. Erityisesti toisen maailmansodan aikaiset sukupolvien yli välittyvät muistot koettelemuksistamme pyritään vesittämään. 1970-luvun taistolaiset ilkkuivat veteraanejamme sanoilla ”mitäs menitte”, uustaistolaiset tekevät saman vertailemalla sodan käynyttä sukupolvea epäselvin motiivein Suomeen saapuneisiin turvapaikanhakijoihin ja hakevat tätä kautta erilaisille elintasopakolaisille oikeutusta oleskeluun maassamme. Tässä ilmiössä on käsikassarana käytetty evakkoja, sotalapsia ja -leskiä, lottia ja nyt viimein kaikkia veteraaneja. Mikään ei ole muuttunut sitten 70-luvun. Tarkoitus on loukata ja halventaa suomalaisten yhteistä kokemusta isänmaasta ja sen puolustamisen tärkeydestä.

Pohja suomalaisten herkkien tunteiden loukkaamisessa lienee saavutettu. Rappiolle antoi kasvonsa Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnan työntekijä. Tavalliset kristityt suomalaiset tarvitsevat kirkkoa ja tuntuu siksi ikävältä, että sen työntekijöissä on ilveilijöitä, joiden mielestä kaikkea suomalaisille tärkeää saa ja pitää pilkata.

On tärkeää ymmärtää, että Suomi on moraalisesti sekaisin. Siksi on oleellista äänestää Suomi takaisin. Teemme sen nyt kesäkuussa.