Expressen-iltapäivälehti uutisoi viime perjantaina aidatusta, vartioidusta, Länsi-Ruotsissa, Kungsbackan kunnassa sijaitsevasta Poppel Parkin asuinalueesta. Tuliterän alueen asunnot ovat hintavia, joskaan ne eivät ole varsinaisesti luksus-asuntoja edes kokonsa puolesta. Poppel Park on ”aidattu kotikokonaisuus”. Tällaiselle asumismuodolle on ollut kysyntää Ruotsissa jo viimeisen lähes kymmenen vuoden ajan. Poppel Parkin kaikki kiinteistöt on myyty. Ns. porttiyhteiskunta tekee tuloaan idylliseen kansankotiin. Levottomat, paljolti maahanmuuttajien asuttamat kaupunginosat aiheuttavat jatkuvasti ongelmia ruotsalaisille. No-go -lähiö synnyttää vastareaktion; kantaväestö piiloutuu muurien taakse, vie tarvittavat palvelut mukanaan ja jättää palavat autot, jengisodat ja islamisoituvan kulttuuriympäristön rakentamiensa aitojen tuolle puolen. Länsimaisen demokratian rauhanomaiset ja lainkuuliaiset kansalaiset siirtyvät elämään arkeaan kaventuvalle, karsinoidulle alueelle. Kehityskulku on äärimmäisen huolestuttava.

Holtiton maahanmuuttopolitiikka on aiheuttanut mittavia ongelmia naapurimaassamme. Täydellinen eskapismi maahanmuuton suhteen lienee tullut Ruotsissa tiensä päähän ja lehdistössä aloitellaan vakavaa keskustelua aiheesta. Merkittävä laukaisija ruotsalaisen maahanmuuttokeskustelun järkiperäistymiselle on luonnollisesti Sverigedemokraterna-puolueen kasvu ja sen menestys vaaleissa. Vapaa keskustelu yleensäkin on ainoa keino käsitellä yhteiskunnan ja eri yhteisöjen ongelmia. Tähän ei vielä kyetä Suomessa kun kyseessä on maahanmuuttajavaltaisiin lähiöihin liittyvä problematiikka. 

Omassa kotikaupungissani Turussa varmastikin suosituin kaupunginosa on Suomen monikulttuurisin lähiö Varissuo, jos suosion mittarina ovat positiivissävyiset lehtiartikkelit maakunnallisessa päälehdessämme Turun Sanomissa. Varissuo on lyhyessä ajassa muuttunut suomalaisesta lähiöstä monikulttuuriseksi kaupunginosaksi, jossa suomenkieliset ovat vähemmistönä. Varissuo tuntuu antavan jatkuvaa inspiraatiota uutisoinnille ”yhteisöllisyydestä ja sopusoinnusta”. Kaupunginosan palveluja kehutaan vuolaasti ja onpa Varissuosta tehty musikaalikin Turun kaupunginteatteriin. Varissuon eriytyminen ja eristäytyminen ympäröivästä suomalaisesta yhteiskunnasta on päivänselvää, mutta julkisessa keskustelussa Turkuun tai Suomeen yleensäkään ei oleteta muodostuvan Ruotsissa ilmenneitä monikulttuurisuudesta johtuvia lähiöhaasteita. Edelleen uskotaan unelmaan. Varissuolla asuu kuitenkin kantaväestöä, joka on alueella loukussa omistusasunnossaan, jonka arvo on romahtanut täysin. Heistä ei kerrota julkisuudessa. Varissuolaisista vuokrakodeistaan ovat lähteneet pois etenkin kantaväestöön kuuluvat eläkeläiset. Monikulttuurinen ilmapiiri on hämmentänyt heitä liiaksi. Heidän tarinoistaan ei olla kiinnostuneita. Mikäli joku rohkenee mielipidepalstalla tuoda esiin Varissuota hiukankaan negatiivisessa valossa, saa hän vastaansa vasemmistokaupunginvaltuutettujen vastalauseryöpyn tai sitten mielipide jätetään julkaisematta.

No-go -lähiöt, asuinalueet, joihin ei edes paikallisilla viranomaisilla ole asiaa ovat totta Ruotsissa eivätkä ne lakkaa olemasta vaikenemisella ja kaunistelulla. Vastaava kehityskulku Suomessa maahanmuuttaja-alueiden kohdalla on vain muutaman askeleen päässä; samoin se, että Suomeen ryhdytään rakentamaan kantaväestölle suunnattuja, aidattuja asuinympäristöjä. Uutisen Kungsbackan Poppel Parkista tulisi hätkähdyttää meitä suomalaisia. Poppel Park on paradoksi. Rajatonta, rakkaudellista maailmaa peräänkuuluttaneet ja kritiikitöntä maahanmuuttopolitiikkaa ajaneet ruotsalaiset ja kenties pian myös suomalaiset joutuvat vetämään uudet, entistä ahtaammat rajat itselleen ja pystyttämään muurit ympärilleen elääkseen rauhassa.