Päihdeäitejä koskevaa ns. pakkohoitolakia valmisteltiin sosiaali- ja terveydenhuollon itsemääräämisoikeutta koskevassa työryhmässä useita vuosia. Laki ei viime hallituskaudella, huolellisesta valmistelusta huolimatta, toteutunut silloisen peruspalveluministeri Susanna Huovisen (sd.) vastustuksen vuoksi.

Ensi- ja turvakotien liitto on arvioinut, että 3 600–6 000 sikiön kehitys on vaarassa päihteiden takia joka vuosi.

Vuosittain syntyy noin 600 FAS-alkoholioireyhtymästä kärsivää vauvaa. FAS-alkoholioireyhtymä on kuitenkin vain yksi neljästä sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamien oireiden kirjosta ja tämän diagnoosin saavat vain kaikista vakavimmin vaurioituneet lapset. FAS-oireyhtymä edustaakin ongelman helpoimmin havaittavaa huippua. FASD (fetal alcohol spectrum disorders) sikiöaikaisia alkoholialtistuksia kuvaava kattotermi, joka pitää sisällään lievempiä ja vaikeampia sikiön alkoholialtistuksesta koituneita vaurioita. Näiden lisäksi tunnetaan myös lievempi FAE- oireyhtymä (fetal alcohol effects), joka annetaan lapsille, joille ei voida antaa FAS-diagnoosia, mutta joilla silti on selvä keskushermoston toimintahäiriö tai heidän kasvunsa ei vastaa perimää. Noin 6 prosenttia raskaana olevista naisista on päihdeongelmaisia eli alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden ongelmakäyttäjiä. Helsingissä syntyy vuosittain noin 100 huumeille altistunutta vauvaa. Riippuen sikiön päihdealtistuksesta, voivat lapsen ja aikuisen myöhemmät oireet vaihdella kehitysvammaisuudesta lieviin oppimisvaikeuksiin. Lisättävä on myös, että diagnosoidut tapaukset ovat vain jäävuoren huippu: tutkimusten mukaan vain noin kymmenen prosenttia äidin raskauden aikaisen alkoholinkäytön takia fetaalialkoholioireyhtymän (FAS) saaneista lapsista saa diagnoosin.

Puhuttaessa päihdeäitien pakkohoidosta, on mielestäni tärkeää tarkastella, mitä pakkohoito tarkoittaa ja missä tilanteissa sitä jo nyt käytetään. Kun puhumme pakkohoidosta, emme siis ole keksimässä uutta hoitomuotoa. Pakkohoito on potilaan tahdosta riippumatta annettava määräaikainen hoito. Päihdehuoltolain mukaan henkilö voidaan määrätä hoitoon terveysvaaran tai väkivaltaisuuden vuoksi, jos vapaaehtoinen hoito ei ole toteutettavissa tai sen keinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Lisäksi mielenterveyslain mukaan henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon mikäli henkilö mielisairautensa vuoksi vaaraksi itselleen tai muille ja jos muut mielenterveyspalvelut ovat hänelle riittämättömiä.

Kuten huomaamme, laki takaa lääkäreille ja hoitohenkilöstölle suhteellisen kattavasti oikeuksia, mikäli ihminen on sairautensa vuoksi vaaraksi itselleen tai muille. Samat oikeudet eivät kuitenkaan koske syntymätöntä lasta äitinsä vatsassa. Suomessa syntymättömän sikiön oikeudet jo itsessään ovat epäselviä, eikä edes lääkäriliiton hallitus kykene ottamaan yksiselitteistä kantaa siihen kysymykseen, milloin sikiöstä tulee ihminen. Toisaalta lääkäriliitto samaan aikaan toteaa, kuinka ”Raskaana olevaa ei saa altistaa sellaisille työ tai ympäristöolosuhteille, jotka voisivat aiheuttaa vaaraa syntymättömän normaalille kehittymiselle.” ja kuinka ” Äitiä ja sikiötä uhkaavat sairaudet on hoidettava asianmukaisesti.”

Yllä esitettyjen faktojen perusteella on päihdeäitien tilanne ja nykyinen lainsäädäntö mielestäni vähintäänkin keskustelua ja polemiikkia herättävä. Laki kaipaa kipeästi päivitystä.

Lähes tasan vuosi sitten uutisoitiin, kuinka jo kerran haudattu päihdeäitejä koskeva lakiesitys on jälleen peruspalveluministerin (Juha Rehula) pöydällä. Vuosi on kulunut, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty. Toivon, että nykyinen peruspalveluministeri päätyy erilaiseen ratkaisuun kuin entinen peruspalveluministeri ja päihdeäitejä koskeva pakkohoito saadan kirjattua lakiin. Kehoitankin Juha Rehulaa tutustumaan Norjan tilanteeseen. Norjan lain mukaan äiti voidaan ottaa pakkohoitoon, mikäli lapsi saa todennäköisesti vaurioita äidin raskaudenaikaisen päihdekäytön takia. Tärkeimpänä positiivisena uutisena näen sen, kuinka Norjassa on huomattu lain toimivan myös epäsuorasti: pakkohoitoon joutumisen uhka tekee äidit vastaanottavaisemmiksi vapaaehtoiselle hoidolle.

Päihderiippuvuus on aivojen sairaus, johon ihminen tarvitsee apua. Kun äidin voimat eivät riitä riippuvuuden vastustamiseen, on yhteiskunnan astuttava väliin ja suojeltava niin äitiä kuin hänen kehittyvää lastaan.