Helsingissä merkittävä osa asukkaista on korkeasti koulutettuja ja keskiluokkaisia. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan fakta (punavihreitä lainatakseni). Tämä asettaa meille Perussuomalaisille mietittäväksi: miten kykenemme puhuttamaan suurta osaa helsinkiläisistä äänestäjistä?

Perussuomalaisten ei pidä olla köyhän miehen kokoomus. Sininen tulevaisuus – nykyinen menneisyys – yritti tätä, ja tulokset olivat surkeita. Meillä sen sijaan on kaikki mahdollisuudet olla oman elämänsä sankareiden puolue, joka puolustaa kunniallisten veronmaksajien rahoja eikä pyri sosialisoimaan työllä ansaittuja hedelmiä – oli kyseessä palkansaaja tai yrittäjä.

Perussuomalaisten tulee tarjota uskottava ja selkeä linja. Kaupungin tulee kannustaa helsinkiläisiä tekemään työtä ja yrittämään, ja pitää huolta siitä, että toimintaympäristö tukee tätä. Kaavoitus ja liikennejärjestelyt ovat tässä keskeisiä. Nykyinen autottomuuden ihannointi ajaa yritykset ja työpaikat muualle kuin Helsinkiin.

Miten sitten eroamme kokoomuksesta? Me emme harjoita kaverikapitalismia ja pidämme aidosti huolta heikoimmista. Ensimmäinen toteutuu vapaiden markkinoiden ja kaupungin hankintojen tarkalla seurannalla. Jälkimmäistä tuemme tarjoamalla ihmisille mahdollisuuden pitää huolta itsestään ja läheisistään – olla oman elämänsä sankareita.

Lisäksi meitä erottaa muista puolueista selkeä kansallismielisyys ja terve suhtautuminen maahanmuuttoon. Olen aiemmin kirjoittanut näkemyksistäni, miten maahanmuuttajataustaisia voidaan ottaa mukaan osaksi kansallismielistä liikettä.

Käsitykseni perussuomalaisesta mielenmaisemasta on, että tukijamme haluavat elää mahdollisimman omannäköistä elämää, jossa yhteiskunta ei puutu siihen liikaa. Tätä viestiä me voimme ja meidän tulee tarjota – oman elämänsä sankareille.