Nykyvasemmistoliberalismi julistaa suvaitsevaisuutta, monimuotoisuutta ja vapautta. Käytännössä se sietää vain yhdenlaista erilaisuutta: sellaista, joka sopii valmiiseen narratiiviin. Kaikki muu on vihapuhetta, rasismia tai fobioita. Musliminaisella on oikeus huntuihin, mutta kristitylle ei haluta myöntää oikeutta Raamatun siteeraamiseen. Transihmisellä on oikeus urheilla naisten sarjoissa, biologisella naisella ei saisi olla oikeutta vastustaa sitä. Maahanmuuttajalla on oikeus omaan kulttuuriinsa, mutta suomalainen ei saisi puolustaa omaansa. Tämä ei ole sattumaa. Tämä on kaksinaismoralismia puhtaimmillaan.

Kaksinaismoralismin arkipäivä

Suvaitsevaisuus on nykyajan korkein hyve, mutta vain nimeltä. Se on suvaitsevaisuutta, joka ei siedä poikkeamia. Se on monimuotoisuutta, joka vaatii yhdenmielisyyttä. Se on vapautta, joka vaatii alistumista. Kun erilaisuutta saa olla vain yhdessä suunnassa, kyse ei ole suvaitsevaisuudesta vaan vallankäytöstä.

Kaksinaismoralismi näkyy selvimmin siinä, mitä saa sanoa ääneen. Imaami voi julistaa shariaa moskeijassa ilman seurauksia. Päivi Räsänen joutui vuosikausien oikeustaisteluun Raamatun siteeraamisesta.¹ Tämä ei ole neutraalia. Tämä on järjestelmä, jossa vain yksi uskonto on sallittu vihollinen.

Konservatiivinen liberalismi – miksi se on mahdotonta nykyvasemmistossa

Voimme olla samaan aikaan liberaaleja ja konservatiivisia.

Voimme puolustaa sananvapautta absoluuttisena oikeutena ja silti vastustaa lasten lääketieteellistä ja psykologista käännyttämistä ideologisen propagandan avulla, vaikka aikuisella ihmisellä on täysi oikeus päättää omasta kehostaan ja identiteetistään.

Voimme kannattaa yksilön oikeuksia ja silti vaatia vakavasti rikoksista tuomittujen kaksoiskansalaisten karkotusta, vaikka heillä on muodollisesti Suomen passi.

Voimme puolustaa naisten oikeuksia ja silti vastustaa huntujen käyttöä, vaikka henkilöllä on täysi oikeus käyttää huntua myös vapaaehtoisesti. Emme ole velvollisia pitämään kulttuurista, joka pitää naisia alempiarvoisina, vaikka suvaitsisimme sen olemassaolon.

Voimme kannattaa yksilön vapautta ja silti katsoa, että yhteisöllä on oikeus suojella itseään, kulttuuriaan ja tulevia sukupolvia. Emme ole velvollisia hyväksymään kaikkea, mitä vapaus tuottaa.

Nykyvasemmisto ei siedä tätä yhdistelmää. Liberaali saa olla vain, jos on samalla punavihreä. Konservatiivi on automaattisesti fasisti. Jos puolustat sekä yksilön vapautta että yhteisön oikeutta suojella itseään, olet molempia – ja siksi mahdoton ymmärtää.

Kaksinaismoralismin neurokemiallinen selitys

Kun identiteetti rakentuu moraaliselle ylivertaisuudelle, kaikki uhka narratiiville on uhka koko minuudelle. Kognitiivinen dissonanssi aktivoituu.² Kortisoli nousee, dopamiini palkitsee oikean mielipiteen toistosta. Faktaa ei torjuta järjellä, vaan tunneperäisellä aggressiolla. Leimaaminen (”rasisti”, ”transfobi”) on nopein tapa palauttaa dopamiinitasapaino. Ja kuten tiedämme, aivomme rakastavat dopamiinia.

Ryhmäajattelu vahvistaa tätä. Kun koko ryhmä huutaa ”trust the narrative”, yksilö kokee oksitosiinin tuoman yhteenkuuluvuuden. Tilaston ymmärtäminen vaatisi laumasta irtautumista ja sosiaalista kuolemaa. Tajfel & Turnerin sosiaalisen identiteetin teoria selittää, miksi ryhmäleima on tehokkaampi kuin mikään fakta.³

Moraalinen ylivertaisuus korvaa logiikan

Vasemmistoliberaali identiteetti rakentuu moraaliselle ylivertaisuudelle. Kun tilasto osoittaa, että tietyt ryhmät ovat räikeästi yliedustettuja rikollisuudessa ja toimeentulotuen saajissa, tosiasia torjutaan välittömästi. Syy ei saa olla maahanmuutossa, kulttuurissa tai valikoitumisessa: se olisi ”rasismia”. Syy on aina suomalaisessa yhteiskunnassa, rakenteissa ja ennen kaikkea ”valkoisessa heteromiehessä”.

Näin säilyy puhdas omatunto: minä en ole ongelma, ongelma on ne, jotka eivät suostu näkemään sorron rakenteita. Siksi fakta, joka rikkoisi tämän narratiivin, ei kelpaa. Siksi vastapuoli on paitsi väärässä, myös moraalisesti alempi.

Yliopistoissa opetetaan ”kriittistä ajattelua”, mutta se tarkoittaa oikean ideologian toistamista. Tilastollinen lukutaito on heikkoa, ja se on tarkoituksella heikkoa. Oikea mielipide palkitaan, väärä laskutapa hyväksytään, jos se tukee oikeaa mielipidettä. Näin opiskelija oppii: fakta on se, mikä tuntuu oikealta, ja se, mikä tuntuu väärältä, on vihapuhetta.

Filosofian sana asiasta

John Stuart Mill kirjoitti⁴ vuonna 1859:

“If all mankind minus one, were of one opinion, and only one person were of the contrary opinion, mankind would be no more justified in silencing that one person, than he, if he had the power, would be justified in silencing mankind.”

— John Stuart Mill, 1859

Nykyvasemmisto on unohtanut tämän. Se ei ainoastaan hiljennä eri mieltä olevaa, se hiljentää myös logiikan, biologian ja matematiikan. Se korvaa avoimen keskustelun yhdellä sallitulla totuudella, joka ei kestä kosketusta todellisuuteen.

Lopputulos: suvaitsevaisuus, joka tuhoaa suvaitsevaisuuden

Kun suvaitsevaisuus muuttuu ideologiaksi, joka ei siedä poikkeamia, se lakkaa olemasta suvaitsevaisuutta.

Se muuttuu totalitarismiksi pehmeässä paketissa.

Onko mitään järkeä julistaa suvaitsevaisuutta, joka ei siedä erilaisuutta – ja samalla vaatia, että kaikki muut sietävät tätä paradoksia?
Alkuperäinen blogikirjoitus on julkaistu 10.12.2025 hupli.fi -sivustolla josta löydät myös viitatut lähteet.