Nuorten mielenterveys on Suomessa hälyttävässä tilassa ja olen kirjoittanut aiheesta paljon itsekin. Mieli ry:n Mielenterveyden vaalikahveilla 11.3.2025 esitellyt luvut paljastavat kuitenkin karua todellisuutta: psyykkinen kuormittuneisuus on yleistynyt, ja erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten tilanne on heikentynyt huomattavasti. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voidaan tehdä?

Nuoret voivat huonosti. Tämä ei ole uutinen, mutta tilanteen vakavuus ylittää pahimmatkin pelot. Mielenterveyden tilastot osoittavat, että nuorten mielenterveyshäiriöiden diagnoosien määrä on lisääntynyt viime vuosina noin 25%. Kuinka moni jää diagnosoimatta? Kouluterveyskyselyn 2023 mukaan yhä useampi nuori kokee masennus- ja ahdistusoireita, ja noin joka kolmas tytöistä kärsii näistä oireista. Kuinka moni ei uskalla vastata rehellisesti?

Erityisen huolestuttavaa on, että yhä suurempi osa nuorista kokee, ettei heidän elämällään ole merkitystä tai suuntaa. Tämä eksistentiaalinen kriisi heijastuu myös itsemurhatilastoihin. Suomen itsemurhaluvut ovat Pohjoismaiden synkimmät, ja nuorten itsemurhien määrä on lisääntynyt. Vuonna 2023 116 alle 25-vuotiasta päätyi itsemurhaan, ja nuorilla naisilla itsemurhien määrä kasvoi vuodessa jopa 70%.

Miksi juuri ”maailman onnellisin maa”, Suomi? Olemmehan hyvinvointivaltio, jossa koulutus on oli korkeatasoista ja terveydenhuolto on oli kattavaa. Silti väestömme, erityisesti nuoret, voivat huonommin kuin monissa muissa maissa.

Kulttuurilla on varmasti jonkunlainen vaikutus. Meillä suomalaisilla tunteiden ilmaiseminen on perinteisesti ollut lähes mahdotonta. Sama ongelma myös leviää ruton tavoin sukupolvilta toisille. Tunteiden tukahduttaminen on nähty vahvuutena, mutta tämän hinnan maksamme nyt nuortemme hyvinvoinnissa. Lisäksi yhteiskunnan nopea muutos, maailmantilanne, digitalisaatio ja (sosiaalisen) median paine luovat uudenlaisia haasteita, joihin emme ole vielä löytäneet kovin toimivia ratkaisuja.

Myös pitkä ja pimeä talvi voi vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Tämä yhdistettynä suomalaiseen kulttuuriin, jossa tunteiden ilmaisu on vaikeaa, luo erityisen haastavan ympäristön mielenterveydelle.

Vanhempien, ihan uusista perheistä isovanhempiin, voisi olla myös syytä miettiä omaa käytöstään. Onko jotain mitä omille lapsille on jätetty sanomatta? Vai sanottu jotain mitä olisi syytä pyytää anteeksi? Miksi lapsenne ei uskaltaisi puhua avoimesti edes omille vanhemmilleen?

Ylisukupolvinen pahoinvoinnin kierre on vakava ongelma, joka vaatii aktiivisia toimenpiteitä sen katkaisemiseksi. Vanhempien oma hyvinvointi ja mielenterveys heijastuvat suoraan lapsiin, joten tukea on tarjottava koko perheelle.

Suomen korkeat itsemurhaluvut kertovat myös siitä, että mielenterveysongelmiin ei puututa ajoissa. Vaikka olemme edistyneet itsemurhien ehkäisyssä 90-luvulta lähtien, olemme silti pahasti jäljessä muita Pohjoismaita. Tämä on häpeällinen tosiasia, johon on ehdottomasti puututtava.

Tilanteen parantamiseksi tarvitaan nopeita toimia. Ensimmäinen askel on tunnustaa ongelman vakavuus ja nostaa nuorten mielenterveys poliittisen agendan kärkeen. Tämä tarkoittaa konkreettisia toimia niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla.

– Matalan kynnyksen palvelut: Meidän on varmistettava, että nuorilla on helppo pääsy mielenterveyspalveluihin ilman leimautumisen pelkoa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi koulupsykologien määrän lisäämistä ja digitaalisten tukipalveluiden kehittämistä.

– Varhainen puuttuminen: Opettajien ja vanhempien kouluttaminen tunnistamaan mielenterveyden häiriöiden varhaisia merkkejä on ensiarvoisen tärkeää. Mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan, sitä paremmat mahdollisuudet nuorella on toipua.

– Yhteisöllisyyden vahvistaminen: Yksinäisyys on yksi suurimmista mielenterveysongelmien aiheuttajista. Kuntien ja hyvinvointialueiden tulisi panostaa nuorten yhteisöllisyyteen ja toimintaan, joka tukee sosiaalisten suhteiden muodostumista.

– Terapiatakuun toimeenpano: Lasten ja nuorten terapiatakuu astuu voimaan toukokuussa 2025. On varmistettava, että tämä toteutuu käytännössä ja että hoitoon pääsee todella kuukauden sisällä.

– Mielenterveysosaamisen lisääminen: Kouluissa ja työpaikoilla tulisi järjestää säännöllisesti mielenterveystaitoja vahvistavaa koulutusta. Tämä auttaisi tunnistamaan ongelmia varhaisessa vaiheessa ja madaltaisi kynnystä hakea apua.

Vaikka akuutteihin ongelmiin on puututtava heti, tarvitaan myös pitkän aikavälin strategioita nuorten mielenterveyden parantamiseksi.

– Mielenterveys osaksi elämää ja opetussuunnitelmaa: Tunnetaitojen ja mielenterveyden lukutaidon opettaminen tulisi aloittaa jo varhaisessa vaiheessa kotona, ja jatkaa läpi koulutuspolun.

– Perheiden tukeminen: Vanhempien mielenterveys ja hyvinvointi heijastuvat suoraan lapsiin. Perheille suunnattuja tukipalveluita on lisättävä ja niiden saatavuutta parannettava.

– Työelämän joustavuus: Nuorten aikuisten kohdalla työelämän paineet ovat merkittävä stressin aiheuttaja. Työelämän käytäntöjä on muutettava joustavammiksi ja jaksamista tukeviksi.

– Tutkimus ja seuranta: Meidän on jatkuvasti seurattava mielenterveyden tilaa ja tutkittava tehokkaita interventioita. Tämä vaatii pitkäjänteistä rahoitusta ja sitoutumista.

– Mielenterveyspalveluiden resurssien lisääminen: Suomi käyttää alle 5% terveydenhuollon menoista mielenterveyteen, mikä on aivan liian vähän[1]. Tätä osuutta on nostettava merkittävästi.

– Digitaalinen hyvinvointi ja medialukutaito: Nuorten digitaalista hyvinvointia on edistettävä opettamalla kriittistä medialukutaitoa ja terveellisiä some-käytäntöjä. Tämä auttaa nuoria navigoimaan digitaalisessa maailmassa tavalla, joka tukee mielenterveyttä.

Kunnilla ja hyvinvointialueilla on keskeinen rooli nuorten mielenterveyden tukemisessa. Mielenterveyden edistäminen tulisi nostaa strategiseksi painopisteeksi kaikessa päätöksenteossa.

Konkreettisia toimia voisivat olla:

– Mielenterveysvaikutusten arviointi kaikessa päätöksenteossa

– Nuorten osallisuuden vahvistaminen päätöksenteossa

– Mielenterveyttä tukevien ympäristöjen suunnittelu (esim. viheralueet, kohtaamispaikat, harrastusmahdollisuudet)

– Yhteistyön tiivistäminen mielenterveysjärjestöjen kanssa

– Koulujen, oppilaitosten ja perheiden mielenterveystyön resurssien lisääminen

Paikallisten päättäjien on otettava aktiivinen rooli mielenterveyden edistämisessä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi mielenterveysstrategian ehdotonta vaalimista kunnalle tai hyvinvointialueelle, sekä säännöllistä raportointia mielenterveysindikaattoreista.

Hyvinvointialueiden on otettava vastuu siitä, että mielenterveyspalvelut ovat helposti saatavilla ja että hoitoketjut toimivat saumattomasti. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää alueellisiin eroihin, sillä mielenterveysongelmat ovat yleisempiä tietyillä alueilla.

Olen todella huolissani, sekä nuorista että mielenterveydestä yleisesti. Jokainen mielenterveydelle menetetty henki on tragedia, jonka pitäisi koskettaa koko yhteiskuntaa. Emme voi sulkea silmiämme tältä kriisiltä.

Uskon kuitenkin vahvasti, että tilanne on korjattavissa, mutta se vaatii meiltä kaikilta toimia – ASAP. Poliitikkojen, virkamiesten, opettajien, vanhempien ja nuorten on yhdessä rakennettava yhteiskunta, jossa mielenterveys ja hyvinvointi on prioriteetti.

Meidän on myös uskallettava kyseenalaistaa nykyisiä toimintatapojamme. Onko jatkuva suorittamisen ja menestymisen paine terveellistä nuorillemme? Miten voisimme luoda ympäristön, jossa jokainen nuori kokee olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on?

Vaikka tilanne on vakava, on myös toivoa. Nuorissamme on valtavasti potentiaalia ja voimaa. Meidän tehtävämme on luoda heille turvallinen ympäristö kasvaa ja kukoistaa. Yhdessä voimme kääntää tämän synkän trendin ja rakentaa tulevaisuuden, jossa jokainen nuori voi hyvin.

Vetoan kaikkiin teihin: ottakaa mielenterveys puheeksi lähipiirissänne, tukekaa toisianne ja vaatikaa päättäjiltä konkreettisia toimia. Jokainen meistä voi olla osa ratkaisua.

Blogi on julkaistu alunperin 13.3.2025 hupli.fi -sivustolla josta löydät myös alkuperäiset lähdeviittaukset.