Yhä useampi asia suomalaisessa yhteiskunnassa kuuluu nykyisin EU:n toimivaltaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että EU:n direktiivit ja asetukset menevät Suomen lainsäädännön ohi. Eduskunnalle ja valtioneuvostolle jää asetusten soveltaminen ja niistä ilmoittaminen kansalaisille. Tosiasia on, että Suomen edunvalvonta EU:ssa ei ole tehokasta verrattuna muihin, väkiluvultaan suurempiin maihin. Mitä vähemmän meppejä, sitä vähemmän lobbausta. Lisäksi koko EU:ta koskevien direktiivien ja asetusten säädösehdotukset tekee komissio, jonka jäseniä ei valita vaaleilla, vaan jotka nimitetään tehtäväänsä. Suomen näkökulmasta säädösehdotusten sisältöön tai alullepanoon voi olla todella vaikea vaikuttaa.

Suomen kansalaisen vaikutusmahdollisuuksia EU:ssa voidaan kuvata esim. vertailemalla Suomessa ja EU:ssa käytössä olevia kansalaisaloitteita toisiinsa. Suomessa kansalaisaloitteen voi tehdä keräämällä 50 000 kannattajaa. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen tekemiseen vaaditaan vähintään miljoona allekirjoittajaa, jotka asuvat vähintään 7 EU-maassa. Lisäksi aloitteelle on kerättävä tietty vähimmäismäärä alekirjoittajia kussakin maassa.

Koska olisi oikea aika erota EU:sta?