Näin Uuno Kailas runoili itärajastamme vuonna 1931. Viime kuukausina keskustelu Venäjän rajasta on Ukrainan sodan johdosta kiihtynyt. Kansanedustajatkin ovat kilvan ilmoittaneet kannattavansa aidan rakentamista Suomen ja Venäjän väliselle rajalle. – Eikä ole kulunut kuin kotva siitä, kun samat kansanedustajat sormea heristäen tuomitsivat edellisen Yhdysvaltain presidentin aitahankkeen Meksikon vastaiselle rajalle.

Olisi hyvä kysyä, että mitä? – Suomen maaraja Venäjän kanssa on yli 1300 kilometriä. Siitä valtaosa on metsäistä ”korpiseutua”. Joukkoon mahtuu myös järvenselkiä, joiden yli rajalinja kulkee. Millainen aita tulisi rakentaa? Betonimuuri vai piikkilanka-aita?

Toinen pohdittava asia olisi ”Ketä varten aita rakennettaisiin?”. Niin suomalaiset kuin venäläisetkin ylittävät maiden välissä olevan linjan laillisesti raja-asemilla. Usein satunnainen harhailija havaitaan jo rajavyöhykkeellä ja käännytetään takaisin kotia kohden. – Karhut, sudet ja muut metsäneläimet rajan kyllä ylittävät.

Jos esimerkiksi kolmansista maista tulevat maahan pyrkijät yrittäisivät tulla laittomasti Suomeen, he tuskin pystyisivät kulkemaan ”erämaaseutujen” kautta. Paine luvattomaan rajan ylitykseen kohdistuisi raja-asemien ja rajan ylittävien teiden lähialueisiin.

Aidan rakentaminen maksaisi valtavasti ajatellen siitä tulevaa hyötyä. – Eikö olisi järkevämpää tehostaa rajojen valvontaa vahvistamalla rajavartiolaitoksen toimintaa lisäämällä henkilöstöä ja esimerkiksi elektronista rajavalvontaa. Puolustusvoimien läsnäoloa itärajan läheisyydessä olisi syytä vahvistaa ja myöntää, että Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttaminen vuonna 2013 oli iso virhe turvallisuuden ja puolustusvalmiuden kannalta. Lakkauttaminen tapahtui Jyrki Kataisen (kok) hallituksen toimesta silloisen puolustusministerin, Stefan Wallinin (rkp), esityksestä.

…Edessä Aasia, Itä.

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.