Taisi olla 1970-luvun puoliväliä, kun olin opiskelemassa Jyväskylässä. Asuntoni ovelle ilmestyi nuorimies ”maolippis” päälailla ja keräyslista kädessä. Olivat päättäneet kerätä vetoomuksen lähettäväksi USA:n presidentille vaatien kyseistä suurvaltaa heti luopumaan ydinaseistaan. – Siispä kysyin tuolta innokkaalta opiskelijanuorukaiselta: Lähetetäänkö samanlainen vetoomus Neuvostoliiton johtajalle? Sanoi vastaukseeni hän, että ”Ei lähetetä”. Minäpä siihen vastasin, että en sitten allekirjoita. Posket punoittaen ja ääntään korottaen sanoi nuori nimienkerääjä, etten ymmärrä kuinka Neuvostoliiton ydinaseet ovat rauhanaseita. Kun sitä epäilin, yhä enemmän kiivastui hän. – Sanoi minua lähtiessään äärioikeistolaiseksi ja fasistiksi.

Maassamme on ”äärioikeistoon” laitettu henkilöitä monista eri syistä. 70-luvulla siihen riitti, että asetti kyseenalaiseksi tuolloin vallassa olleen virallisen ulkopolitiikkamme tai epäili julkisesti presidentti Kekkosen vallankäyttöä sisäpolitiikassa. Elettiin ”suomettumisen” aikaa. Aikaa, jolloin varomattomalla puheellaan saattoi ansioitunutkin henkilö tuhota poliittisen tulevaisuutensa. Viime aikoina on historian tutkimus osoittanut monien heistä olleen aivan oikeassa.

Itsenäisen Suomen historiassa ennen viime sotia eivät sellaiset ääriliikkeet kuin kansallissosialismi ja fasismi koskaan saavuttaneet suurta poliittista suosiota. Jos myöhemmin näitä matkineita liikkeitä on ollut, on niiden aktiivinen joukko jäänyt erittäin pieneksi. Jotenkin tuntuu, että sellaiset aatteet eivät vain oikein istu suomalaisten ajatteluun. Suomalaiset ovat järkikansaa.

Ehkä tuo ”maolippis” päässä vuosikymmeniä sitten ovellani käynyt nuori mies olisi tänä päivänä voinut kutsua minua ”äärioikeistolaiseksi”, kun en ymmärtänyt hänen tavoitettaan pelastaa maailma ydinaseilta. Siis amerikkalaisilta ydinaseilta. Suomessa ei tuolloin saanut puhua Neuvostoliiton ydinarsenaalista tai Kuolanniemimaan ympäristökatastrofista. – Ei ainakaan luokkatietoisen nimien kerääjän mielestä.

Ilmoitan ehdottomasti vastustavani kaikenlaista suvaitsemattomuutta ja ääriajattelua. En hyväksy sitä, että joku ryhmä tai poliittinen suunta omisi itselleen käsitteen isänmaallisuus tai kansallisen tunnuksemme siniristilipun. Valtaosa suomalaisista on terveesti isänmaallisia. Se on ilmennyt historiassamme ja ilmenee myös tänä päivänä monilla tavoilla yhteiskunnassamme. – Kuitenkin siitä, miten meidän maamme asioita tulisi hoitaa, pitää pystyä keskustelemaan. Puhumaan avoimesti ilman, että kukaan joutuu ajatustensa takia paitsioon.

Kolumnissaan kuopiolaisessa Viikko Savossa Raimo Tuomainen kirjoitti: ”Sivistynyt kritiikin julkituonti on aina paikallan”. – Näin varmasti on, mutta kuka määrittelee ”sivistyneen kritiikin”. Viime aikoina on ilmestynyt yhä enemmän niitä ”maolakkisia nuoria miehiä”, jotka haluavat sanoa, mitä saa puhua ja mitä ei. Heille sananvapaus on tärkeä oikeus vain silloin, kun heistä itsestään tai samoinajattelevista on kyse. Toisinajattelevat on tuomittava, koska he ovat väärässä. – Ovat äärioikeistolaisia tai ”vihasuomalaisia”.

Perussuomalainen puolue on kansallismielinen puolue, jonka toiminnan tavoitteena on Suomen valtion ja yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaaminen. Yhteiskunnan muodostavat kansalaiset, joiden parhaaksi kaikkien poliitikkojen ja johtajien tulisi tehdä työtä. Perustuslakimme mukaan valta Suomessa kuuluu ”kansalle”. Meidän tulee huolehtia kansalaistemme toimeentulosta ja turvallisuudesta aina lapsista vanhuksiin.

En hyväksy Euroopan Unionin kehitystä liittovaltioksi. En hyväksy EU:n budjettiin liittyvää elvytysrahastoa, koska se on Suomen kansalaisten kannalta erittäin epäedullinen. Olen itsenäisten kansallisvaltioiden kannattaja, koska taloudellinen toiminta on silloin tehokasta ja palvelee paremmin oman maan kansalaisia. Kansalaistemme ja yhteiskuntamme turvallisuuden takaamiseksi olisi harjoitettava tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. ”Sinisilmäisyys” ja hyväuskoisuus johtaa yhteiskunnassamme levottomuuksiin ja taloudellisiin ongelmiin. – En tunne olevani kiihkoilija tai vihasellainen, koska en vihaa ketään henkilöä tai ryhmää. Mutta kuitenkin edellä esittämieni ajatusten takia minut leimataan oikeistolaiseksi. – En ole. Olen perussuomalainen.

Viime aikoina on yhdistetty Yhdysvaltain levottomuudet ja Donald Trump jotenkin perussuomalaisiin. Halutaan luoda jonkinlaista mielikuvaa näiden asioiden välille. – Kuitenkaan meillä Suomessa eivät perussuomalaiset ole estäneet lentoliikennettä, rikkoneet lakia poliittisessa toiminnassaan, pysäyttäneet liikennettä pääkaupungin kaduilla, eivätkä ripustaneet itseään mielenosoituksessa eduskuntatalon pylväisiin. Tuntuu siltä, että 1970-luvun ”maolakki” on muuttunut 2020-luvulla väriltään punavihreäksi.

PS: ”Jotkut julistavat, että kaikilla on sananvapaus. Mutta heillä on oikeus päättää, mitä saa sanoa.”