Venäjän täysmittaisen hyökkäyksen alkamisesta Ukrainaan tulee kuluneeksi yli 3 vuotta. Aika tuntuu menneen nopeasti täältä meiltä katsottuna, mutta ei voi kuin aavistella, millaiset vuodet ukrainalaisilla on takanaan. Tämän lisäksi Venäjän hyökkäävät toimet alkoivat siellä jo useita vuosia aiemmin. Ukrainalaiset ovat eläneet pelossa ja kauhujen keskellä yhteensä jo kymmenkunta vuotta. Venäjän toimissa kyse on imperialismista. Se katsoo, että sillä on suurvaltana oikeus ja velvollisuuskin pyrkiä laajentamaan omaa maa-aluettaan sekä taloudellista valtaansa.

Viime viikkoina maailma on selkeästi saanut huomata, että estradille on astellut myös toinen suurvalta, jolla vaikuttaisi osittain yllättäenkin olemaan samansuuntaisia pyrkimyksiä kasvattaa valtaansa sekä aluettaan. Tämä on tietenkin Trumpin luotsaama Yhdysvallat. Aiemman hallinnon aikana tällaisia pyrkimyksiä ei maassa ole esitetty eikä niitä tiettävästi ole ollut. Tämä retoriikka ja toiminta on yllättänyt ainakin osittain myös Trumpin oman puolueen sekä kannattajia. On hänen talouspoliittisesta menestyksestään ja osaamisestaan mitä mieltä tahansa, on tätä uutta linjaa vaikea hyväksyä kuuluvaksi nykyaikaiseen demokratiaan monestakin syystä. Yksi silmiinpistävä yksityiskohta ovat olleet Trumpin vanavedessä tulleet rikkaat liikemiehet, joita kukaan ei ole äänestänyt valtaan demokraattisilla vaaleilla. Tässä on mekanismina jotain hyvin samankaltaista kuin Venäjällä oligarkkien osalta. Keskittynyt vauraus mahdollistaa pääsyn aivan vallan lähelle, ehkä jopa ytimeen. Piiri on hyvin pieni ja yhdistävänä asiana on luultavimmin halu toteuttaa omia visioita, käyttää valtaa ja laajentaa omaa valta-asemaa. Sivutuotteena toki myös aiemminkin suuri varallisuus itsellä lisääntyy. Tämä kaikki supistaa ennestäänkin ahdasta maailmankuvaa ja ajatuksia jaetaan lähinnä omanmielisten kanssa.

Yhdysvaltoja on usein sanottu maailman vanhimmaksi demokratiaksi. Venäjäkin esittää olevansa jossain määrin demokraattinen ainakin näennäisten vaalien kautta. Yhteistä näille suurvalloille on joka tapauksessa nyt imperialistiset haaveet ja itsevaltaiset toimintatavat. Presidentit Trump ja Putin vaikuttavat myös tulevan keskenään jossain määrin hyvin toimeen. Hyviä välejä voisi yleisesti pitää tietenkin hyvänä asiana, mutta tässä kokoonpanossa asetelma vaikuttaa vähintäänkin arveluttavalta ainakin Euroopan näkökulmasta. Meidän on vaikea myöntää tätä tosiasiaa, mutta Eurooppa vaikuttaa heikolta ja on muista riippuvainen. Vaikka sen myöntäminen olisi meille kuinka epämiellyttävää tahansa, se kannattaa silti rehellisesti meidän täällä tehdä. Ainoastaan sitä kautta voimme tarkastella asiaa rationaalisesti ja pyrkiä kehittämään maanosamme toimintaa. Nämä kaksi suurvaltaa neuvottelevat tällä hetkellä asioista ohi Euroopan. Voimme kokoustaa omalla porukalla aivan niin paljon kuin se hyvältä tuntuu, mutta tosiasia on kuitenkin se, että päätökset Ukrainaan liittyen ja samalla koko Eurooppaan liittyen tehdään nyt isommissa pöydissä. Lisäksi näissä neuvotteluissa on suurena riskinä se, että samalla sovitaan myös esimerkiksi Suomen asioista hyvinkin tarkasti. Olemme nyt todella tukalassa tilanteessa, jota ei ehkä osattu tarpeeksi ennakoida Bidenin kaudella. Silloin pyrittiin kuitenkin tekemään parhaita mahdollisia ratkaisuja, jotka olivat silloin pöydällä niissä olosuhteissa.

Koko maailma käy tällä hetkellä eri muodoissa taistelua demokratiasta ja sen määrittelystä. Vaikuttaa siltä, että myös ns. demokraattisissa maissa itsevaltaiset ajatukset ja toimintatavat ovat valtaamassa alaa. Lisäksi meillä on runsaasti maita, jotka ovat avoimesti diktatuureja. Näin ollen Euroopan tehtäväksi vaikuttaa jäävän puolustaa paitsi itseään myös aitoa demokratiaa, jossa valta siirtyy vaaleissa äänestämisen kautta eri tekijöille määräajaksi kerrallaan. Vaikka tehtävä vaikuttaa vaikealta, se on oikeastaan koko Euroopan elinehto eli emme voi muutakaan kuin tarttua toimeen ja lakata olemasta naiiveja. Eurooppa on liian paljon ja liian pitkään nojautunut muiden apuun ja yrittänyt olla kaikessa kuuliaisia. On keskitytty mm. yksityiskohtiin ilmastonmuutoksen hoidossa ja sääntelyissä samaan aikaan kun suuret maat eivät ole panostaneet samoihin asioihin lainkaan yhtä intensiivisesti. Ne ovat keskittyneet mm. puolustukseen ja oman talouden kehittämiseen. Eurooppa on nyt valitettavan suurella takamatkalla, mutta ei tilanteen tarvitse olla lopullinen. Nyt on korkea aika herätä ja alkaa keskittymään isoihin asioihin ja vahvistaa yhtenäistä Eurooppaa. Yksittäisinä, pieninä maina emme milloinkaan voi pärjätä, mutta yhtenäisenä maanosana se on mahdollista. Katse pitää todellakin kääntää pois lillukanvarsista ja nähdä isot linjat. Liika kiltteys ja liian sivistynyt käytös täytyy jättää taakse ja tarkastella tilannetta realistisesti.

Olisi hienoa, mikäli Ukrainaan saataisi rauha vuosien taistelujen jälkeen. Suurvaltojen sanelema antautuminen ei kuitenkaan ole itsenäisen valtion rauhansopimus. Rauhan tulisi olla pysyvä ja Ukrainan itsenäisyyden aidosti säilyttävä. Meidän täällä Suomessa on helppo ymmärtää ja samaistua ukrainalaisten tuntemuksiin asiaan liittyen, koska olemme historiassa kokeneet samantyylisiä asioita Venäjän kanssa. Tuetaan siis reilusti edelleen Ukrainaa eikä astuta Trumpin retoriikassaan asettamiin miinoihin siitä kuinka Ukraina olisi tehnyt jotain väärin ansaitakseen tämän tosiasiallisesti Venäjän yksipuolisesti aloittaman hyökkäyksen. Me olemme kokeneet samansuuntaisia asioita ja kukaties saatamme vielä kokea. Emme siis voi olla eikä meillä ole varaa olla sokeita sille, miten nyt mustaa puhutaan valkoiseksi. Slava ukraini !