Koulukiusaamisesta on Suomessa puhuttu pitkään ja hartaasti – usein vieläpä aivan liian hartaasti. Enemmän tarvittaisi kovaa puhetta ja kovempia tekoja. Ongelmaa on esiintynyt kouluissamme pitkään ja samanaikaisesti maailma itsessään on muuttunut monimutkaisemmaksi ja monin osin vaarallisemmaksi. Ongelmat yhteiskuntamme muilla osa-alueilla ovat lisänneet merkittävästi myös koulukiusaamista. Ylipäätään koko vakiintunut termi koulukiusaaminen pitäisi muuttaa paremmin ilmiötä kuvaavaksi kuten kouluväkivalta, henkinen väkivalta kouluissa, vainoaminen jne. Myös sivullisten avunantoon ja yllytykseen pitäisi kiinnittää selkeämmin huomiota ja sanktioida sekin. Ympäröivän joukon merkitys on aivan olennaisessa roolissa toiminnan hyväksymisessä. Tämä on tunnettu sosiaalipsykologinen ilmiö ihmisten keskuudessa. Tämä mekanismi pitäisi kyetä tunnistamaan ja ymmärtämään selkeämmin sekä sitten jyrkästi puuttua siihen.

Suomeen on kohdistunut viime vuosina paljon maahanmuuttoa. Lisäksi maassamme on paljon toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia, joilla on aivan omat erityiset ongelmansa, jotka heijastuvat koko yhteiskuntaan, myös kouluihin. Yleinen levottomuus, sopeutumattomuus, kulttuurierot ja kielivaikeudet aiheuttavat ja kärjistävät ongelmia. Maahanmuuttajien jengiytyminen tuo omat lisähaasteensa. Toimintatapoihin on vaikea puuttua ulkopuolisten, koska jengeissä on usein omia sääntöjä, jotka ovat monesti paitsi laittomia myös kulttuurin värittämiä. Ulkopuoliset eivät usein edes saa tietoonsa näitä sääntöjä ja ne varmasti poikkeavat sitä enemmän yhteiskunnan rajoista mitä kauempana kulttuurisesti ollaan.

Yleinen turvattomuus maassamme on lisääntynyt ja monenlainen ja -tasoinen häiriökäyttäytyminen sen myötä. Ihmisillä on laajasti paljon erilaisia ongelmia kuten mielenterveys-ja päihdeongelmat. Resurssit näiden hoitoon on laitettu valitettavan tiukoille maassamme. Tälläkin on oma osuutensa pahoinvoinnin lisääntyvään purkamiseen toisiin ihmisiin. Sota-uutisia tulee kaikkialta ja erilaisia väkivallan tekoja uutisoidaan myös laajasti mediassa. Rauhaa ja tasapainoa pitäisi kyetä rakentamaan monella eri tasolla ja erilaisin tavoin. Globaalin rauhan saavuttaminen on kuitenkin sen verran mahdoton asia, että meidän täällä Suomessa on ensisijaisesti keskityttävä omiin asioihimme ja turvallisuuden takaamiseen kotimaassamme.

Koulujen ongelmista on puhuttu kauan ja on nähtävissä, että puhuminen ei ole tuottanut tulosta vaan pikemminkin asiat ovat muuttuneet entistä rajuimmiksi. Tämän pitäisi näkyä puuttumisen keinojen koventumisena ja keinovalikoiman laajentumisena. Sen sijaan on käynyt juuri päinvastoin eli opettajilta ja muulta henkilökunnalta on viety mahdollisuuksia ja oikeuksia puuttua asioihin. Opettajat joutuvat hyvin helposti itse vaikeuksiin mikäli yrittävät tiukasti selvittää asioita. He saattavat saada niskaansa oppilaiden ja muun henkilökunnan paheksunnan lisäksi vielä vanhemmat sekä koulua valvovat viranomaiset. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, kuinka tiukasti ja millä tavoin opettajat haluavat asioihin puuttua. Sosiaalisella medialla on myös oma roolinsa tässä. Opettajat saattavat pelätä, että asioita jaetaan tai käsitellään siellä. Kiusaaminen yleisestikin saattaa ulottua sosiaaliseen mediaan ja se on osa tätä ongelmaa nykyään. Kiusatun kannalta on erityisen nöyryyttävää mikäli tietoja tai tekoja vielä jaetaan eteenpäin. Kiusaamisen ja kouluväkivallan olemassaolo pitäisi rajuin ja järein keinoin poistaa kokonaan. Se pitäisi kriminalisoida samaan ja ehdottomaan tapaan kuin meillä muutkin rikokset on kriminalisoitu. Rikosoikeudellista ikärajaa pitäisi laskea merkittävästi ylipäätään Suomessa ja aivan erityisesti kouluväkivallan osalta rikosoikeudellisen vastuun tulisi kattaa kaikki toiminta lähestulkoon ikään katsomatta. Tämän informointi ja opettaminen aivan pienille lapsille olisi sitten vanhempien ja koululaitoksen yhteinen tehtävä. Sormien läpi katsominen pitää lopettaa aivan kokonaan ja tekijät saattaa yksiselitteiseen ja aukottomaan rikosoikeudelliseen vastuuseen sekä vahingonkorvauksiin, joista ovat henkilökohtaisesti vastuussa. Lainsäädäntöämme ja käytäntöjämme muuttamalla tämä ongelma on saatavissa kuriin, mutta kaikenlainen asian väheksyminen ja villaisella painaminen tulee lopettaa.