Yhteiskunnassamme ja maailmassa on tapahtunut paljon muutoksia viime vuosina. Osa näistä liittyy seksuaali- ja sukupuolikysymyksiin. Jokaisella on oikeus omassa elämässään toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla ja pitää niistä ihmisistä, joista pitää. Erillinen kysymys on kuitenkin se, miten evankelisluterilaisen kirkon tulisi tähän suhtautua ja toimia näissä kysymyksissä. Mielestäni on hyväksyttävää, että kaikki ovat kirkkoon sinänsä tervetulleita seksuaalisuudestaan riippumatta. Sen sijaan kirkollinen vihkiminen tulisi jättää ainoastaan naisen ja miehen välisiin heterosuhteisiin. Tämä traditio ja sen perustelu tulevat alunperin suoraan raamatusta ja myöhemmin muista kristillisistä opeista sekä tavoista. Näin ollen tätä vanhaa perinnettä ei tulisi sekoittaa nykyajan muutosten paineissa. Korostan vielä, että kaikki ovat tervetulleita kirkkoon sekä kirkon jäseniksi, mutta vihkiminen itsessään kuuluu alunperin kirkollisen perinteen mukaan vain heteroliittoihin eli naisen ja miehen välille. On monia muita tapoja, joissa tasa-arvoa voidaan toteuttaa ja pitää ovia auki kaikille, mutta vihkimis-kysymyksessä tulisi pidättäytyä perinteessä.

Kirkon liittyminen osaksi Pride-tapahtumia tuntuu hieman kaukaa haetulta ja osittain suosion kalastelulta väärin ja epätarkoituksenmukaisin keinoin. Pride itsessään ei ole ongelma vapaamuotoisena tapahtumana. Onhan se myös kansainvälinen konsepti. Kuitenkaan mitään syytä ei ole liittää sitä osaksi kirkon tilaisuuksia eikä tuoda tapahtumaa kirkon tiloihin.

Sukupuolikysymys on myös lähtenyt osittain pahasti laukalle. On tietenkin surullista, mikäli henkilö kokee itse olevansa väärässä sukupuolessa. Tämä voi olla inhimillisesti yksilölle raskasta. Pitkän harkinnan ja prosessin seurauksena sukupuolen korjaaminen oikeaksi tuntemaansa sukupuoleen täytyy olla mahdollista lainsäädännön avulla kuten nyt onkin. Lähtökohta kahdesta sukupuolesta olisi kuitenkin hyvä säilyttää. Se on selkeää, se luo tietyt raamit lajillemme ja lisäksi myös osaltaan lisää suvaitsevaisuutta sitä kautta, että monenlaiset tavat ilmentää omaa sukupuolta mahtuvat näin laveasti näihin kahteen sukupuoleen. Tämä itseasiassa vähentää tiukkoja, stereotyyppisiä sukupuolirooleja kun monenlaiset tavat olla nainen tai mies mahtuvat näiden kahden sukupuolen sisään. Näin ollen jokaiselle hiemankin poikkeavalle tavalle ei tarvitse tehdä omaa, erillistä, uutta määritelmää sukupuolesta vaan erilaiset ilmenemismuodot mahtuvat sujuvasti näihin kahteen sukupuoleen. Jos mietitään biologisesta näkökulmasta muita eläimiä, on tämä lajittelu uroksiin ja naaraisiin kiistattoman luonnollinen. Olisi todella luonnotonta väittää jotain muuta. Näin ollen ei voi välttyä ajatukselta, että osa nykyihmisistä yrittää tehdä luonnollisista asioista ja kysymyksistä turhan monimutkaisia vedoten kaikessa suvaitsevaisuuteen ja monimuotoisuuteen. Joissain asioissa alkuperäinen tarkoitus ja määrittely ovat jo riittävän hyviä eikä niitä tarvitse muuttaa vain siksi, että päästään uudistamaan vanhaa.

Olisi hyvin toivottavaa, että maailman muuttuessa ja muutosten melskeissä, jotkut asiat ja perinteet voisi pyrkiä säilyttämään omilla paikoillaan. Mikään itseisarvo ei pitäisi olla se, että kaikki muutetaan ainoastaan muuttamisen itsensä vuoksi ilman varsinaista liittymää asiaan tai perustetta muuttamiseen. Ihmiset pääosin kuitenkin tarvitsevat myös pysyvyyttä ja perinteitä.

Vähemmistökeskusteluissa usein unohtuu enemmistö ja helposti aletaan syyllistämään siitä jos joku erehtyy puolustamaan enemmistöä. On tärkeää, että erilaisilla vähemmistöillä on ääni ja väylät toteuttaa itseään, mutta miksi sen pitäisi tapahtua yhä enemmän enemmistön kustannuksella ja heille tärkeiden asioiden poistamisella tai muuttamisella ? Ei sekään ole oikein, että suurempi enemmistö saatetaan vaikenemaan itselleen tärkeistä asioista ja perinteistä.