Vuosi sitten alkanut koronapandemia on tehnyt isoja muutoksia koulumaailmassa. Itse olin etulinjassa viime keväänä, kun poikkeuslaki astui voimaan ja siirryttiin etäopetukseen yhdessä vuorokaudessa. Voin kertoa, että se ei todellakaan ollut helppoa pienluokan opettajalle, jonka tuli antaa jokaisen oppilaan kohdalla yksilölliset ohjeet ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa mediavälineet eivät ole itsestään selvyys, mutta hengissä siitä selvittiin.  

Korona on tuonut hyviä käytänteitä niin opetusalalla kuin muutenkin. Tässä pari minun mielestäni hyvää asiaa:

Lapset (ja aikuiset) ovat oppineet käsien pesun merkityksen, joka kuuluu ihmisen perustoimiin, mutta joka ei kaikille ole välttämättä itsestäänselvyys. Tämä on yksi merkittävä toimi estää kaikkia flunssia leviämästä. On ollut mahtava huomata, miten kauppoihin on löytynyt käsipesumahdollisuudet ja desinfiointipisteet. Saa jäädä mielestäni pysyväksi ratkaisuksi. 

Digitaaliset opetusmenetelmät. Tämä on varmasti koko opetusalan merkittävin ja kehittynein toimi koronapandemian aikana. Ja uskokaa tai älkää, lapset ovat oppineet erilaisten ohjelmien käytön nopeasti ja hyvin ja osaltaan digitaalinen oppimisympäristö motivoi nykyajan digitalisoitunutta nuorisoa paljon enemmän, kuin perinteiset oppikirjat. Toivon todella, että opetusmaailmassa päästään iso digitalisaatioharppaus eteenpäin ja jatko-opintomahdollisuuksia voi suorittaa jatkossakin etäyhteyksien avulla. Tiedä vaikka tässä vielä itsekin innostuisi miettimään lisää opintoja 🙂

Vaikka itse tykkään opettaa perinteisesti kirjaa apuna käyttäen, olen silti oppinut uudenlaisia mahdollisuuksia opetuksen järjestämiseen ja projektimuotoisien töiden tekemiseen jo hyvin varhaisellakin iällä. Oppiaineiden yhdistäminen on luonut hienoja lopputuloksia, kun esimerkiksi kuvataiteen keinoin on luotu johonkin muuhun oppiaineen sisältöön liittyvä teos. Mieleeni tuleekin tällaisesta yksi erittäin hieno ja onnistunut tehtävä, kun uskonnon tuntien jakso pääsiäiseen liittyen luotiin kuvataiteen keinoin kuviksi. Oppilaat saivat uskomattoman hienosti poimittua pääkohdat ja piirrettyä ne taiteen muodossa paperille. 

Mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa, niin myös koronalla. 

Eniten korona-ajan etäopetuksesta kärsi erityistä tukea tarvitsevat oppilaat, jotka olisivat tarvinneet myös kotiin sen henkilökohtaisen avustajan ja ohjeiden kertojan, jotta tehtävät olisivat edistyneet ilman vanhempien ahdistumista aiheesta. Vanhemmat kun kuitenkin pääsääntöisesti kulkivat normaalisti töissä ja lapsen olisi pitänyt selvitä koulupäivän asioista itsenäisesti. 

Etäopetuksessa oli helppo mennä sieltä mistä aita on matalin. Valitettavasti etenkin teinit osasivat tämän todella hyvin. Se, että et ole fyysisesti luokassa paikalla oli monelle juuri se motivaation kuolettaja. Helposti tuli sorruttua tekemään samalla muuta koneella ja keskittyminen itse oppiaineeseen jäi vähäiseksi. Oppimistulokset puhuvat tämän asian puolesta.

Eniten olen huolissani lasten sosiaalisten kontaktien vähenemisestä, sen lisäämästä pahoinvoinnista ja yksinäisyyden tunteesta. Ei lapset jaksa määräänsä enempään totaalista pidättäytymistä yhteisestä tekemisestä kaverien kanssa. Lapsen terveeseen kasvuun kuuluu kanssakäyminen toisten lasten kanssa. Kaikilla ei ole harrastustoimintaa, jossa näkisi edes silloin, kun ei rajoitustoimet ole käytössä. Miten kallis lasku meille vielä tuleekaan korona aiheuttamista mielenterveysongelmista niin lasten kuin aikuistenkin keskuudesta? Väkisinkin sitä ajattelee viime aikojen uutisoinneista perheväkivallasta jne että tässäkö alkaa näkyä koronan tuomat ahdingot?