Olen seurannut kärjistyvää keskustelua pandemian hoidosta kuunnellen viranomaisviestintää, ja kansalaisten reagointia siihen.
Asiain tila on pitkittynyt, eivätkä mitkään toimenpiteet ole kantaneet pidemmälle.
Ihmiset haluavat päästä pois piinasta.

Ihmiset ovat tulleet narratuksi jo monella tavalla. Uskoa ja toivoa on luotu tilastoihin ja malleihin perustuen. Ne ovat toistaiseksi kaikki pettäneet.
Ensin odotettiin rokotetta, sitten rokotekattavuutta ja sen jälkeen todettiin, että teho hiipuu.

Edellisjoulu oli aikaa, jolloin piti pitäytyä perhekontakteista. Tartuntalukumme olivat silloin kymmenen kertaa pienemmät kuin nyt.
Tuli tämä joulu ja uusi variantti, kolmannet rokotukset ja uudet rajoitukset. Tilanne ei ole hallinnassa – päinvastoin.

Tilastoja katsellen, itsemurhat ovat edelleen kuolinsyiden kärjessä tässä maassa. Junan alle hyppää melkein joka päivä joku. Tuskin johtuu koronasta.

Katkeroidutaan. Halutaan rokotuspakko ja rokottamattomien poissulku yhteiskunnasta.
Kai se massaa vituttaa, kun ei rokote itselle auttanutkaan. Helposti sinä vaiheessa huutaa ja maksaa satasen siitä, että naapuri ei saa viittäkymppiä.

Ja keitä ovat nämä rokottamattomat? Maahanmuuttajia, lestadiolaisia, muita aatesuuntia, -suunnattomia. Tasaisessa määrin on myös kaikenlaisia kantasuomalaisia.

Jos meillä oltaisiin aina oltu näin huolestuneita maahanmuuttajien integoitumisesta yhteiskuntaan, meillä saattaisi olla enemmän suomen kielen taitajia ja sitä potentiaalista ”huippuosaajaa” jo täällä.
Solidaarisuus on kaukana niistä kommenteista, jota keskustelupalstoilla heitellään.

Pakkokeinoilla saatetaan totalitarismi (sosialismi) maaliin. Mutta se ei ole se yhteiskunta, joka meitä arvostaa.

Jokaisella itseään ja toisia kunnioittavalla ihmisellä on sen verran järkeä päässä, että suojaa kanssaihmisiään. Meillä suomalaisilla on se ominaispiirre, että turvavälit ovat luontaisia. Kyllä se virus varmasti tykkää enemmän ranskalaisista kuin meistä.

Omalla tervellä järjellä me tästä viruksesta selvitään.