Aika kovaa tekstiä ja peliä pelataan nykyään keskustelukulttuurissa. Elämmekö Orwellilaista uusaikakautta, kun tuntuu, että sananvapaus on haluttu, mutta hyvin näennäisesti toteutuva luonnonvara.

Koronarajoitusten aikakaudella väittämää on hankala testata kasvotusten kansan keskuudessa. Sen sijan somekeskustelu on puolittanut kansan joko totalitaarisiin rasisteihin tai niihin, jotka leimaavat toisia rasisteiksi. Välimallin ihmiset eivät mahdu algoritmiin.

Ylellä oli taannoin hieno henkilöartikkeli kirjailija Leena Krohnista ”Kirjailija Leena Krohnin mukaan elämme uuden suvaitsemattomuuden aikakautta, jota ruokkivat poliittinen islam ja sosiaalisen median sanktiot”

Artikkelissa haastateltava kiteyttää ongelman ytimen; 

”On kuitenkin surullista ja traagista, että kun halutaan suitsia ja tuhota vanhaa suvaitsemattomuutta, siirrytäänkin uuden suvaitsemattomuuden aikakauteen.”

Olemme kautta aikain oppineet olemaan yleistämättä. Jos hotkisit ensimmäiseksi annetun tiedon itseesi, kyseenalaistamatta, ei oma kriittinen ajattelukaan saisi tilaa kehittyä. Tosin, peruskoululaitos ja sittemmin yliopisto pitävät huolen, että mitä enemmän tietoasi imet koulumaailmasta, sitä enemmän ajattelusi on valmiiksi suodatettua 😉

Puuttumatta tässä kirjoituksessa sen enemmän pedagogisiin ideologioihin, haluan keskittyä siihen teennäiseen kahtiajakoon, mikä sosiaalisessa mediassa näyttäytyy ”rasismin vastaisena taisteluna”. Ja mikä on perimmäinen syy puolestaloukkaantumiselle.

Haistan vastakkainasettelussa Keskustalaisen ajatuspajan. Mistä muualta tällaiset arkaaiset tunteet, kuin ”häpeä” ja ”syyllisyys” olisivat kaivettu esiin? Täysin lestadiolaisten käsikirjasta.

Ajatus myy ja uppoaa kuin veitsi voihon niihin nuoriin somenaisiin, joilla on muutenkin vähän hankalaa.

Kun on mandaatti, haukutaan. Koska se on parempaa haukkumista. Häpäistään, koska se on parempaa pilkkaamista. Aletaan ajaa erinäisten ihmisryhmittymien ”etuja”, vaikka ei ole mitään kosketusta kyseiseen ”toimialaan”.

Ja tällä samalla hengenvedolla voidaan aina sanoa, että kyllä ne suomalaisetkin raiskaa ja puukottaa. Ja niinhän ne raiskaa (ainakin ne lestadiolaiset, omiaan, ja pohjanmaa on molemmissa tilastoissa historiallisesti ihan oma lukunsa).

Nyt taitaa olla jo toista polvea pukannut etnologiaa ja kulttuurin rikastamista niin paljon, että ovat automaattisesti saaneet kansalaisuuden.

Minulla on neuvo. Kannattaa keskittyä oman elämän elämiseen ja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Vain sitä kautta me saadaan parempi yhteiskunta. Jos ollaan ”kodittomien sorsien hoitokotia perustamassa” koko ajan, se tarkoittaa omien ongelmien väistelyä. Äiti Teresakin taisi olla aika kova täti loppujen lopuksi. Ei kai sitä muuten saisikaan mitään aikaan.

Markkinointikampanja, joka on saanut omat kamikaze-lentäjänsä, voi suorittaa viimelentonsa.