Näin jo vanhempana tulevat usein mieleen menneet asiat. Myös vapuista jotkut ovat jääneet mieleen ja jotkut eivät. Kerron yhdestä vapusta.

Silloin olin vielä nuori mies, ja Suomessa elettiin taistolaisuuden mahtiaikaa. Istuimme vappuaattona eräässä ravintolassa, ja loppuillasta innostuin lyömään vetoa siitä, että lähdenkö mukaan taistolaisten vappumarssiin.

Vappuaamuna kauhistuin. Mitä minä olin mennyt lupaamaan? Enhän minä nyt voi nolata itseäni tuolla tavalla!

Koska vetoa oli lyöty, niin eihän siinä mikään auttanut. Kävelin taistolaisten kokoontumispaikalle. Siellä käteeni annettiin plakaatti, jossa luki ”USA pois Vietnamista”. Se oli siis sitä aikaa.

Kannoin plakaattia urhoollisesti. Tosin yritin pysytellä rivistön sisällä, että minua ei olisi huomattu. Hävetti.

Urhoollisuuteni ei mennyt hukkaan, sillä koht’sillään jenkit lähtivät lätkimään Vietnamista. Erityisesti olen ylpeillyt sillä, että ennen minua plakaattia oli kannettu monena vuotena, mutta mitään ei ollut tapahtunut.

Olen ollut noiden vuosien jälkeen monella tavalla mukana politiikassa. Muutaman vuoden olin kansanedustajakin. Silti pidän Vietnamin sodan lopettamista poliittisen urani kirkkaimpana saavutuksena.

Kaikesta huolimatta tai juuri siksi kaikille oikein rauhanomaista vappua!