Vanhan sanonnan mukaan ”matkailu avartaa”. Se pitää paikkansa ainakin omalta osaltani.

Olen käynyt noin 60:ssa eri maassa. Niistä noin puolessa olen kiertänyt matkailuautolla ja henkilöautolla noin 100.000 kilometriä ajaen. Siinä sivussa olen perehtynyt paikalliseen elämänmenoon.

Viimeisin reissu alkoi elokuun lopulla ja päättyi viime tiistaina Teneriffalle. Ajoin matkailuautolla 8150 km ja matkan varrelle jäivät Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Serbia, Bulgaria, Kreikka, Albania, Montenegro, Bosnia-Herzegovinia, Kroatia, Slovenia, Italia, Monaco, Ranska ja Espanja.

Reissuillani olen oppinut ymmärtämään ja arvostamaan erilaisia kulttuureja. Samalla olen oppinut arvostamaan aiempaa enemmän myös omaa suomalaista kulttuuriamme. Tässä tapauksessa käytän sanaa kulttuuri sen laajimmassa merkityksessä.

Mitä enemmän olen kiertänyt ja tutustunut erilaisiin kulttuureihin, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että kukin kulttuuri toimii ja on parhaimmillaan omilla juurillaan. Siis siellä, missä se on useimmiten valtakulttuurina.

Viime reissullani huomasin esimerkiksi sen, että albanialainen elämäntapa/kulttuuri toimii jouhevasti Albaniassa, mutta Suomeen sitä ei voi siirtää.

Albanialainen kulttuuri/elämäntapa on siis niin erilainen, että siihen juurtuneilla ihmisillä on sopeutumisvaikuksia esimerkiksi täällä Suomessa. Siitä seuraa helposti erilaisia ongelmia tänne muuttaneille albanialaisille ja samalla täkäläiselle yhteiskunnalle. Täällä toimimiselle on olemassa juridiset ja muut käytännön pelisäännöt, joihin on muualta tulevien sopeuduttava. Ja päinvastoin, Albaniassa on sopeuduttava sikäläiseen elämänmenoon.

Sopeutuminen vieraaseen ympäristöön kestää useiden sukupolvien ajan. Esimerkiksi Saksassa on runsaasti turkkilaisia. Liittokansleri Merkel tunnusti pari vuotta sitten, että heidän kotouttamisessa on täysin epäonnistuttu. Ongelmallisin ei ole muuttava sukupolvi, vaan seuraava sukupolvi.