Katsoin juuri Ylen Areenasta dokumenttiohjelmaa, jossa suomalainen yhteiskunta syyllistettiin perin pohjin. Oli niin sinisilmäistä punaviherlib-propagandaa, että aamukahvini läikähti näppäimistölle ja aloin tätä kirjoittamaan.

Ohjelmassa syyllistettiin Suomen päättäjät ja hallintokoneisto tavalla, joka hakee yksipuolisuudessaan vertaistaan. Annettiin jopa ymmärtää, että viranomaiset ja päättäjät toimivat lakeja rikkoen.

Ohjelman lähtökohta oli, että esimerkiksi Irakissa on äärimmäisen turvatonta ja että meidän tulee ottaa avosylin vastaan kaikki halukkaat, eikä ketään tänne tullutta voi palauttaa, jos hän ei halua.

On totta, että Irakissa soditaan. Mutta on yhtä totta, että maassa on olosuhteisiin nähden melko turvallisia alueita. Bagdadissa kuolee liikenneonnettomuuksissa enemmän ihmisiä kuin Isiksen uhreina.

Afrikasta tulee Eurooppaan päivittäin satoja ja jopa tuhansia ihmisiä lähinnä Libyan kautta. He tulevat esim. Gambiasta ja muista vastaavista maista, joissa on melko turvallista asua. He tulevat paremman elintason toivossa.

Libyasta heitä rahtaavat eteenpäin järjestäytyneet rikollisryhmät. Merelle ”pakolaiset” lähetetään täysin merikelvottomissa veneissä ja laivoissa, koska rikolliset tietävät, että heidät poimitaan merestä Libyan rannikon läheisyydessä.

Meille on tunkua siksi, että lähtömaihin on levinnyt tieto siitä, kuinka hyvin heistä täällä pidetään huolta. Jopa pääministeri Juha Sipilä kertoi avaavansa kotinsa ovet maahantunkeutujille. Ministeri Petteri Orpo on puolestaan arvioinut, että on rasismia epäillä maahantunkeutujien motiiveja.

Aamulla katselin netissä kahta valokuvaa. Toisessa oli vanhuksille kotiin kiikutettava ateria. Siinä oli nokare lihamureketta, pari nahistunutta perunaa ja liraus kastiketta. Uutinen kertoi, että Helsingissä moni vanhus oli jäänyt sitäkin vaille jakelun pettäessä. Toisessa valokuvassa näkyi vastaanottokeskuksen noutopöytä, joka oli monipuolinen ja ravitseva. Mieleeni tulivat Suomen ja Ruotsin väliä seilaavien laivojen noutopöydät.

Perussuomalaisten mielestä ongelma-alueilla vaikeuksiin joutuneiden ihmisten asiat pystytään hoitamaan parhaiten lähtöalueiden lähellä. Se olisi lopputulemaltaan monessakin mielessä parempi vaihtoehto. Ensinnäkin samalla rahamäärällä mitä hyysääminen Suomessa maksaa, turvattaisiin lähialueilla jopa noin kymmenkertaisen ihmismäärän inhimillinen kohtelu. Lisäksi kotiinpaluu olisi paljon helpompaa olojen vakiinnuttua. Eikä maahantunkeutujien ja kantaväestön tarvitsisi kärsiä erilaisesta kulttuuriympäristöstä aiheutuvista ongelmista.