Äskettäin julkisuudessa oli tietoja tutkimuksesta, jossa selvitettiin kansalaisten näkemyksiä eri ammattien arvostuksesta. Siitä muutama poiminta: 30) jätteiden kerääjä, 149) lehdenjakaja ja 249) toimittaja.

Tämä tilasto tuli mieleeni, kun luin Iltalehdestä toimittaja Olli Wariksen kehittelemän kohu-uutisen. Hän väitti, että kansanedustaja Hanna Mäntylä laiminlyö tehtäviään ja häntä ei tavoita mistään. Samaa uutista revitteli myös Yle.

Hanna Mäntylä olisi varmasti saatu puhelimen päähän, jos sitä olisi oikeasti haluttu. Sen sijaan haastateltiin eri henkilöitä Mäntylän leimaamiseksi.

Kun likainen työ oli tehty, sitten Iltalehdessä julkaistiin ”korjausuutinen”. Siinä kerrottiin, että jättäessään ministerinpestinsä viime elokuussa Mäntylä kertoi, että hänen läheisellään on parantumaton sairaus. Toinen syy oli se, että on lastensa yksinhuoltaja. ”Pysähdyin pohtimaan, minkälainen äiti haluan olla”, Mäntylä sanoi.

Nämä hyvin inhimilliset ja ymmärrettävät syyt olivat yleisessä tiedossa jo silloin, kun Mäntylä luopui ministerin tehtävistä. Ne olivat silloin ja olivat nytkin toimittaja Wariksen tiedossa. Siitä huolimatta hän rakensi keinotekoisen, mustamaalaavan kohun.

Päätoimittajien yhdistys julkaisi vuosi sitten yhteisen julistuksen. Siinä hyvin ylevin sanakääntein kehuttiin perinteisen media erinomaisuutta ja somen surkeutta.

Esimerkiksi näin: ”Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. Kun tietoja pyritään tahallisesti hämärtämään tai vääristelemään, puutumme siihen omissa medioissamme.”

Iltalehden ja Ylen päätoimittajat ovat julistuksen allekirjoittajia.

Tämänkin esimerkin jälkeen on täysin ymmärrettävää, että kansalaiset arvostavat jätteiden kerääjiä ja lehdenjakajia huomattavasti enemmän kuin toimittajia. Niin teen minäkin.