Jan Vapaavuori on todennäköisesti tuleva kokoomuksen puheenjohtaja ja Suomen pääministeri. Nyt on ”työhönottohaastattelujen aika”, joten on ymmärrettävää, että Vapaavuoren rikollinen tausta on noussut myös julkiseen keskusteluun.

Vapaavuori on tuomittu kolme kertaa, ja syinä ovat olleet pahoinpitely, varkaus ja rattijuopumus.

Aluksi perinteinen media ”ei huomannut” koko asiaa. Sosiaalisen median puolella siitä kuitenkin kirjoitettiin ja keskusteltiin, ja viimein myös toimittajat ovat ottaneet asian esille. Lähes poikkeuksetta sävy on ollut tekojen merkitystä vähättelevä. Esimerkiksi sanomalehti Etelä-Saimaan päätoimittaja Pekka Lakka kirjoitti tänään lehdessään, että ”Vapaavuoren rötökset ovat olleet ja menneet. Ne pitäisi unohtaa. Vanhojen rötösten kaivelu on lähinnä väsynyttä viihdettä.”

Saanen olla eri mieltä.

Ensinnäkin meillä on perinteisesti lähdetty siitä, että tasavallan tärkeisiin tehtäviin valittavat ovat”rehellisiksi tunnettuja Suomen kansalaisia”. Se on ollut aivan hyvä periaate, enkä heittäisi sitä romukoppaan.

Vapaavuori vähätteli pahoinpitelyään toteamalla, että hän oli silloin juovuksissa. Mielestäni suomalainen oikeuskäytäntö lähtee siitä, että juovustila ei ole ainakaan rikosta lieventävä seikka. Tässä maassa useimmat vakavat pahoinpitelyt ja henkirikokset tehdään juovuksissa. Mielestäni pääministeriksi pyrkivän pitäisi ymmärtää tämä asia.

Vapaavuoren moraalin rappiota osoittaa myös tapaus Halla-aho. Eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana Vapaavuori oli erottamassa Jussi Halla-ahoa hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta. Vapaavuoren mielestä Halla-aho oli siis sopimaton tähän pääministerin tehtävää paljon vähäpätöisempään tehtävään, vaikka Halla-ahon tuomio oli vähäisempi kuin Vapaavuoren saama tuomio.

Tämän yhteiskunnan peruspilareita ovat lakien kunnioitus ja kestävät moraaliarvot. Niiden arvostamista ja noudattamista on syytä edellyttää erityisesti pääministeriltä.