ESS mielipidepalstalla on käyty keskustelua Ylen toiminnasta ja rahoituksesta. Matias Granlund nostaa esille omassa kirjoituksessaan (ESS 10.12.) tarpeen tarkastella myös Ylen rahoitusta mahdollisena leikkauskohteena, koska joka tapauksessa kaikesta joudutaan tinkimään, mikäli Suomi hyvinvointivaltion aseman jatkossa aikoo säilyttää. Esimerkkinä kyseenalaisina Ylen rahoittamina tuotantoina mainitaan ohjelmista Sohvaperunat, Sinkut paljaana, Tarinoita vessasta tai Pillupäiväkirjat.

Ylen viestintä- ja brändijohtaja vastaa Ylen puolesta 13.12. ohittaen ensimmäisen kirjoituksen pääpointin ja keskittyen puolustamaan mainittuja ohjelmia. Lisäksi Jere Nurminen viittaa Ylen lakisääteisiin tehtäviin kuten “virikkeellinen viihde”, ”monipuolinen tieto” ja “itsensä kehittämisen mahdollisuus”. Jää jokaisen katsojan arvioitavaksi edustaako ohjelmatarjonta ja nimeltä mainitut ohjelmat näitä lakisääteisiä tehtäviä. Myöskään mitään tutkimusta ei ole julkaistu, että nimenomaan Ylen viihdetarjonta olisi lisännyt kansalaisten henkistä hyvinvointia kriisiaikoina, kuten Nurminen myös toteaa omassa vastauksessaan.

Onkin erittäin hyvä, että juuri Yle itse ottaa lakisääteiset tehtävänsä tarkastelun kohteeksi. Laissa todetaan myös, että Ylen tulee ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa, tuottaa palveluja suomen kansalliskielillä ja vaikkapa tarjota hartausohjelmia. Loppujen lopuksi lakisääteinen tehtävälista on melko tiivis, enkä tarkoita, että juuri näistä mainituista palveluista tulisi luopua. Eri palvelujen laajuutta tulee kuitenkin myös Ylen osalta veronmaksajien rahoittamana palveluna kiihkotta harkita.

Ongelmaksi on muodostunut Ylen rahoitus, joka on kerätty vuodesta 2013 lähtien Yle-verona silloin määritetyn indeksiin sidotun vuosibudjetin mukaan. Tämä ei ole kannustanut ohjelmatuotannossa keskittymään päätehtäviin ja kustannusten hallintaan. Lisäksi aiempaan malliin nähden veroa kerätään tulorajojen mukaan, pahimmillaan kolmelta työssäkäyvältä henkilöltä samasta kotitaloudesta.

Talouselämä kertoo tuoreessa jutussaan, että kallistuneet elinkustannukset tulevat paisuttamaan Ylen budjettia entisestään siten, että: “2023 talousarvioesityksen mukaan Ylelle siirrettävä määräraha onkin ensi vuonna lähes 576 M€” ja vuoteen 2026 mennessä jo 622 miljoonaa euroa vuodessa. On selvää, että myös Ylen on tarkasteltava miten se lakisääteiset tehtävänsä jatkossa tulee hoitamaan, samanlaista rahoitusautomaattia ei Euroopasta löydy. Mallia voi hakea vaikka Virosta.

Ylen kulujen karsimisen voi aloittaa toimitusjohtajan ja johtoryhmän palkoista. Ylen toimitusjohtajan vuosipalkkio on reilusti yli 300 000 euroa ja johtoryhmän muiden 11 jäsenen palkat yhteensä noin 1,8 miljoonaa. Kaikkia menoeriä joudutaan joka tapauksessa taloustilanteen vuoksi tarkastelemaan ja leikkauksia on pakko tehdä.

Oma erikoisuutensa koko keskustelussa on se, että Yleltä löytyy näköjään johtaja, jonka tehtäviin kuuluu lukea maakuntalehtien mielipidepalstoja ja kirjoitaa vastineita yksittäisten ohjelmien tarpeellisuuden puolesta. Onko tässä rahan- ja ajankäyttö ihan varmasti mietitty oikein ?

Pia Kuparinen, EK-vaaliehdokas, Hämeen vaalipiiri

(kirjoitus julkaistu osittain ESS 27.12.2022)