Ihminen on nisäkäs. Nisäkkäät jaetaan karkealla tasolla ruokavalioon perustuen kasvis-, lihan- ja sekasyöjiin. Jokaiselle on kehittynyt ruokavalioonsa soveltuva hammastyyppi ja ruoansulatus. Ihminen on lähtökohtaisesti sekasyöjä, joka voi hyödyntää ravinnokseen niin liha- kuin kasvispohjaista ravintoa.

Antti Rinne (SDP) on poliitikko. Poliitikot voidaan jakaa monellakin tavalla eri kategorioihin. Taannoisessa lihaveroasiassa, Rinne liikkui opportunistisella jakolinjalla. Ensin hän vastaili useampaan vaalikoneeseen kannattavansa lihansyönnin verottamista ilmastosyistä, perui sitten kantansa, soperteli jotain “ilmastoarvonlisäverotuotteista tms.” ja syytti porvarimediaa ajojahdista ja väärästä tulkinnasta. Ajatus oli, että kannattamalla näennäisesti hyvältä tuntuvaa asiaa saa ääniä. Kun näin ei ollutkaan ja kävi selväksi, että tällä viedään vähävaraisten pöydästä viimeinenkin mahdollisuus edes joskus saada liharuokaa, veti Rinne puheensa pois.

Näin käy kun ei ole kannoissaan johdonmukainen ja on tottunut kansanedustajan ja puolueen johtajan tulotasoon.

On toki ymmärrettävää, että demari lähtee kannattamaan jotain tällaista. Heillä, kuten vasemmistolla yleensäkin, on kädet syvällä kansalaisten taskussa. Aina kun he kuulevat tai näkevät sanan “vero” on siinä varmastikin jotain, mikä vetoaa. Samalla tavalla vihervasemmisto haluaa pakollisia kasvisruokapäiviä tai vaikkapa, kuten tänään uutisoidaan: pakottaisi perheet jakamaan lailla perhevapaat tasan.

Kotimainen liha on ekologisesti parempi kuin laivalla rahdattu kasvis. Kotimaisten vihannesten ja kasvisten syöntiä voisi tukea vaikkapa arvonlisäveroa niiltä alentamalla, kannustamalla syömään niitä, ei rankaisemalla lihansyöntiä. Ihmiset eivät ole ohjattavia hallintoalamaisia, joita pakotetaan veroin tai säädöksin toimimaan jonkin poliittisen tai ideologisen eliitin tahdon mukaisesti. Annetaan heidän itsensä päättää ja valita.

Myös nyt vaaleissa voi valita verottavan pakottajan tai yksilön harkintaan uskovan välillä.